Ne ovat erikoiset silmät, suuret ja joskus pistävätkin, varsinkin kun niiden katsetta tehostaa lähes aina tiukkana viivana pysyvä suu. Ja juuri nyt nuo silmät kiertävät jälleen yhden keskieurooppalaisen pikkukaupungin pikkuhotellin aulaa, sillä näissä pikkukaupungeissa ja hotelleissa Janne Ahonen on kasvanut pojasta mieheksi, viettänyt 29-vuotiaana jo 15 vuodenvaihdetta Keski-Euroopan mäkiviikolla, kiertänyt puolet elämästään maailmancupia.
Ensimmäisellä mäkiviikollaan 1992 hän oli 15-vuotias ja katseli silmät suurina jokaista paikkakuntaa, jokaista mäkeä ja jokaista tähtihyppääjää niin että jos vaikka Jens Weissflog sattui hänen kanssaan samaan hissiin mäellä, peli oli jo pelattu.
Silloin Ahosen idoli oli Toni Nieminen, mutta Ahosen ensimmäisen maailmancupkauden aikana tapahtui jotain kummallista: Nieminen kasvoi täyteen mittaansa, ja vain vuosi Niemisen olympiavoiton jälkeen Ahonen hyppäsi jo paremmin kuin esikuvansa.
Noista päivistä Ahonen on kasvanut melkein 20 senttiä ja 20 kiloa, mutta hän on sopeutunut kehonsa muutoksiin paremmin kuin Nieminen.
- Pituus tuli suunnilleen yhdessä vuodessa, mutta kaikki meni hyvin. Haaste on siinä, että pystyy säilyttämään tekniikkansa, vaikka kehon mittasuhteet muuttuvat.
Ahonen on ehtinyt nähdä mäkihypyn sääntöjen muuttuvan moneen kertaan.
- Sääntömuutokset ovat itse asiassa yksi edellytys sille, että olen voinut tehdä näinkin pitkän uran. Silloin pikkupoikana puvut olivat isoja ja sukset pitkät, ja silloin kevytrakenteinen pikkupoikakin saattoi pärjätä. Sitten säännöt ovat muuttuneet niin, että olen voinut pärjätä painavampana ja voimakkaampana, Ahonen selittää.
Sattumamestareita
Monet mäkihyppääjät putoavat huipulta lyhyen, joskus vain yhden kauden kestävän välähdyksen jälkeen. Jakub Janda, Sigurd Pettersen ja Sven Hannawald ovat viime vuosien tunnetuimpia esimerkkejä.
- Noihin kolmeen verrattuna minun voimatasoni ovat paljon korkeammat. Sen takia pystyn hyppäämään suht kärkeen, vaikka tekniikka ei ihan toimisikaan, niin kuin esimerkiksi Innsbruckissa (torstaina), jossa olin viides vaikka hypyt olivat kaukana täydellisistä.
- Ja positiivinen juttu oli, ettei minun urani noussut niin jyrkästi kuten vaikka Martin Schmittillä, joka tuli lähes tuntemattomuudesta aivan huipulle. Ja siinä ehkä nuori kaveri ei ihan kestänyt niitä paineita.
Mäkihypyssä myös hyppääjästä riippumattomilla tekijöillä voi olla ratkaiseva merkitys. Sopiva tuulenvire voi kantaa melkein jokaisen maailmancupin hyppääjistä yhteen voittoon. Arvokisoissakin on viime vuosina nähty onnellisen sattuman voittoon kantamia mestareita, kuten Rok Benkovic (maailmanmestari 2005) tai Lars Bystöl (olympiavoittaja 2006).
- Sattumamestareita on kyllä. Jani Soinisen (olympiavoittaja 1998) nimen voisi lisätä myös listaan. Hänen uransa paras kisa sattui juuri oikealle hetkelle.
Kun olot voivat vaikuttaa näinkin paljon, miten voi tietää, kuka on maailman paras mäkihyppääjä?
- Ehkä sellaista ei ole olekaan. Sanotaan että maailmancupin kokonaistilanne heijastaa parhaiten tilannetta. Maailmanmestaruuden voisi ratkaista formula ykkösten tapaan kauden päätteeksi maailmancupin pisteiden perusteella. Yhden kisan voi voittaa kuka tahansa, mutta edes kolmeen ei pysty moni.
Sattuman osuus ei silti vähennä arvokisojen merkitystä Ahosen silmissä.
-- Yleisö, media ja sponsorit arvostavat kuitenkin niitä eniten.