Syksyllä 1985 kreikkalainen viulisti Leonidas Kavakos esiintyi Radion sinfoniaorkesterin solistina Finlandia-talossa. Hän oli juuri jakanut Jean Sibelius -viulukilpailun ykkössijan neuvostoliittolaisen Ilja Kalerin kanssa.
"Minusta tuntuu, että olemme tavanneet joskus ennekin", Kavakos sanoi tutun näköiselle RSO:n konserttimestarille voittajien konsertin harjoituksissa.
"Kyllä, olin mukana kilpailun alkuerässä", vastasi Erkki Palola.
Mäkihyppytermein ilmaistuna Palola siis päätyi vain puolentoista metrin päähän voittajasta. Hänen uransa orkesterimuusikkona jatkui, vaikka kilpailumenestystä ei sillä kertaa tullut. Tällä hetkellä Palola työskentelee Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestarina.
Jean Sibelius -kilpailun tuomaristossa Palola istui 1995, kun Pekka Kuusisto vei voiton. Tänä vuonna hän oli mukana esikarsimassa kilpailijoita DVD-tallenteiden perusteella.
Harmittihan se
"Totta kai tipahtaminen jo alkuerän jälkeen harmitti. Harjoittelin Sibelius-kilpailua varten tosi paljon. Soitin samalla ohjelmalla 12 konserttia ympäri Suomea", Erkki Palola muistelee.
"Kilpailutilanteessa minulla olisi kai pitänyt olla joku ihminen haukkumassa ja pakottamassa soittamaan tosissaan. Ylivalmentautuminen synnyttää helposti huolettomuutta. Jos lähtee mukaan asenteella, että 'ei tässä mitään hätää', soitto ei kuulostakaan enää niin hyvältä."
Ilja Kalerin opettaja Viktor Tretjakov haukkui oppilastaan loppukilpailun harjoituksissa kaikesta mahdollisesta, vaikka muiden mielestä Iljan soitto edusti ihan huippua. Jos et pistä kaikkea peliin, tulee mielettömän lahjakas kreikkalainen ja vie kaiken, Tretjakov kannusti.
Kaikissa tähänastisissa Jean Sibelius -kilpailuissa taso on ollut korkea. Yhden voittajan seulominen tasaisesta joukosta on aiheuttanut tuomaristoille päänvaivaa.
Nuoret viulistithan pyrkivät aina myös kuulostamaan esikuviltaan, yksi Pinchas Zukermanilta, toinen Izhak Perlmanilta; Sibelius-kilvassa myös edesmenneeltä neuvostosuuruudelta David Oistrahilta.
Nykynimiä maailman viulistien huoneentauluissa edustavat muun muassa Maxim Vengerovin, Frank Peter Zimmermannin, Joshua Bellin ja Ann-Sophie Mutterin kaltaiset tähdet.
"Monet suuret gurut, joita minun nuoruudessani matkittiin, ovat nyt siirtyneet opetuspuolelle. Sibelius-kilpailuunkin heiltä on tullut useita loistavia oppilaita", jatkaa Erkki Palola.
Toisaalta Nigel Kennedyn tyyppisten omaperäisten pintaviulistien vaikutusta ei Sibelius-kilpailuissa ole ollut havaittavissa.
"Persoonallisuudet eivät koskaan pärjää kilpailuissa. Heidän suorituksistaan ollaan tuomarien keskuudessa niin konkreettisesti eri mieltä. Muistan, miten eräs Sibelius-juryn jäsen kommentoi saksalaista viulistista, joka soitti aivan erinomaisesti ja hyvin persoonallisesti, että 'kyllä on loistavaa soittoa, mutta eihän sitä voi hyväksyä'."
Palolan mielestä Nigel Kennedyn kaltaiset ilmiöt joka tapauksessa tuovat pippuria siihen yksituumaiseen harmauteen, joka markkinoilla vallitsee.
Mitä pelko on
Meneillään olevassa Sibelius-kilpailussa on jälleen spekuloitu muun muassa sillä, kuinka hyvin se ja se olisi soittanutkaan, ellei jonkinasteinen jännitys olisi häirinnyt.
"Itse koen jännittämisen pikemminkin luonnolliseksi ilmiöksi, joka kuuluu esiintymiseen", Erkki Palola kertoo.
"Jännitys on lopulta aina hallittavissa, vaikka sen syntymiseen vaikuttavat niin monet eri osatekijät, kuten oma vireystila ja fyysinen kunto."
Viinaa, beetasalpaajia tai muita vastaavia lääkkeitä Palola ei tarvitse avukseen, vaikka muusikkopiireissä monen tiedetään niitäkin kokeilleen.
Sydän- ja verisuonitautien hoitoon kehitetyt beetasalpaajat ovat näistä soittolääkkeistä suosituimpia. Niillä pyritään vähentämään adrenaliinin vaikutuksia, lähinnä sydämen tykytystä ja käsien vapinaa ilman, että ihminen lamaantuu psyykkisesti.
Esiintymisjännityksestä jaksetaan orkesteripiireissä vääntää myös huumoria.
"Soolokäyrätorvistimme Timo Ronkainen väittää, että juuri ennen Brucknerin neljännen sinfonian alun todella hankalaa käyrätorvisooloa hän kuuli selkänsä takaa äänen, joka sanoi: 'kohta tiedämme, mitä pelko on'."
Lue myös:Farmakologinen ohjelma ei kannata