Mikään inhimillinen, jos kohta epäinhimillinenkään, ei ollut vierasta Oulun seudun abiturienttien jättäessä hyvästejä arkiselle kouluaherrukselle. Viimeisen virallisen koulupäivän henki oli selvä: antaa kaikkien kukkien, eläinten, ihmisten ja ajatusten kukkia.
Keskustan kadut valtasi rapiaksi puoleksi tunniksi todellinen helmikuinen karnevaalitunnelma, joka toi pakkaspäivään melkeinpä kesäisen lämpimän henkäyksen.
Ainakin meno oli kansainvälistä luokkaa. Laulu raikui ja huuto kaikui. Penkkaripäivä on yksi niistä Oulun talven harvoista kohokohdista, jolloin ujot ja jurot pohjoispohjalaiset uskaltavat antaa riemunsa purkautua ilman että kaupunkilaisten taholta kuluu kriittistä nurinaa.
Karkkia kansalle
Penkkaripäivä on yksi Oulun keskustan suurimmista yleisötapahtumista, ainakin talvella. Nytkin tuhannet ihmiset reunustivat katujen varsia kamerat tanassa ja kädet ojossa karkkeja kerjäten.
Abeilla oli myös ystäviä, jotka kannustivat tulevaisuudentoivoja eteenpäin elämässä. Äänekkäin ja näkyvin tukijoukko oli Madetojan musiikkilukion abeilla. Nuoremmat lukiolaiset pitivät Letkun puiston onnikkapysäkillä yllä sellaista tunnelmaa, että vastaavaa saa etsiä.
Penkkaripäivä on nuorelle yksi elämän kohokohdista. Silloin koko maailma tuntuu avoimelta. Sitä mieltä olivat ainakin Oulunsalon lukion abit, jotka pitävät kouluaan kaikista parhaana, kuten muutkin abit omiaan.
"Fiksuus kukkii Oulunsalossa", abiturientti Jussi Särkkä määritteli paremmuuden ytimen. Oma porukka oli sataprosenttisesti samaa mieltä. Tosin arviot siitä, nouseeko koulun taso, kun abit lähtevät, vaihtelivat laidasta laitaan.
Särkkä oli pukeutunut "dualistisesti" nunnaksi, jolla on kättä pidempänä varustuksena poliisin pamppu. Viritys oli monen mielestä vähintäänkin kummallinen. Ehkä valinnassa oli jotakin teekkarihenkistä: mies kun aikoo jatkaa opintojaan Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa, vaikka asu viittaisi enemmän teologiaan. "Tekniikkaa, ei teologiaa, se on motto", Särkkä tuumaili.
Viimeisiin Toppilan lukion oikeisiin abeihin kuuluva Suvi Kela oli sonnustautunut Luciferin olemukseen. Kelan valinta perustui näkemykseen, jonka mukaan hän on ollut lukiossa siksi ikävänluonteinen oppilas, ainakin opettajien mielestä, että Luciferin markkeeraaminen kuvaa sitä parhaiten.
Lukion antia, tai ehkä oppilasaineksen laatua, kuvasi Laanilan abeja kuskanneen kuorma-auton kyljessä komeillut viiltävä analyysi "mittää en oo oppinu". Sanoman sisällön painoarvo mitataan reilun kuukauden päästä, kun ylioppilaskirjoitukset ovat ohi.
KATSO PENKKARIAJELUN VIDEO!