EU-komission luonnos palveludirektiiviksi on merkittävin avaus sisämarkkinoiden kehittämiseksi sitten vuoden 1992. EU-parlamentissa muokattavana olevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvat palvelut tuottavat peräti 45 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.
Kyse on kuitenkin myös hankkeesta, joka ajaa lännen ja idän jäsenet napit vastakkain. Syynä on se, että palveluja tarjottaisiin aina tuottajan alkuperämaan sääntöjen mukaisesti. Tämän on maalattu vaarantavan koko eurooppalaisen yhteiskuntamallin.
Ranskalaiset pelottelevat direktiivin vyöryttävän maahan puolalaisten putkimiesten armadan. EU:n perustuslakia vastustavat tahot ovat tehneet siitä irrallisen lyömäaseen ja onnistuneet vetämään puolelleen jopa ranskalaiset sairaanhoitajat, vaikka koko säännöstö ei edes kohdistu yleishyödyllisiin palveluihin. Lisäksi vesitystä suunnittelevat saksalaiset, belgialaiset ja ruotsalaiset.
Oikeastaan palveludirektiivi on käytännöllinen hanke. EU pyrkii sen avulla vihdoin helpottamaan sekä paikan päälle asettautuvien että rajojen takaa palvelujaan tarjoavien elinkeinonharjoittajien elämää. Työnantajien kattojärjestö Unice ajaa helpotuksia innolla. Sillä tavaraan liittyy yhä useammin palvelua, kuten asennusta, suunnittelua tai jälkikäteishoitoa.
Palveluiden vapaa liikkuvuus kuuluu EU:n neljän perusvapauden joukkoon tavaroiden, ihmisten ja pääoman vapaan liikkuvuuden rinnalla. Periaatteessa elinkeinonharjoittaja voi jo nyt tarjota palvelujaan missä EU-maassa hän vain haluaa. Kunhan hän ensin raivaa yksin tieltään kaikki kymmenet esteet, hankkii vaikkapa kisällin arvon ja päälle pakollisen mestarinkirjan, että voisi edes anoa pääsyä paikallisen saksalaiskillan arvostetuksi jäseneksi.
Kansalliset säätely-, lupa- ja ilmoitusjärjestelmät tai sertifioinnit on usein laadittu protektionismin henkeen. Ei luoteta ulkomaalaisten osaamiseen, joten säännöt suosivat kotimaisia tekijöitä. Konsulttipalvelut esimerkiksi ovat yleensä keikkaluontoisia. Kauppaketju tuskin voi pystyttää liikettä Saksassa Suomesta tuodun suunnittelijan tai arkkitehdin voimin. Byrokratiaa väistetään ostamalla palvelut paikalliselta.
Myös miljoonaluokan hankkeissa törmätään hankaluuksiin. Klassisena esimerkkinä pidetään suomalaisia paperikoneasentajia, joilta vaadittiin Belgiassa paikallisella kielellä kaiken maailman selvitykset, jotka valmistaja oli jo antanut. Lisäksi piti tallettaa iso vakuusraha.
Direktiivi poistaisi rajan takana keikkaa tekeviltä pakon asettautua kaksinkertaisesti. Näin se ajaa etenkin pienten ja keskisuurten yrittäjien asiaa. Isolla firmalla kun on aina mahdollisuus käyttää erilaisia kiertoteitä tai filiaaleja.
Kun periaatteet kirjataan paperille, voi esimerkiksi suomalainen metsäkoneurakoitsija mennä "pikkuisen enemmän pää pystyssä" korjaamaan myrskytuhoja Ranskaan. Myös lakimiehet nauttisivat uudesta vapaudesta. Kuluttajat taas hyötyvät siitä, että lisääntyvä kilpailu laskee hintoja.
Olisi myös ihme, jos ei talouskasvu vauhdittuisi, kun lähes puolet yhteisön markkinoista vapautetaan. Isot markkinat houkuttavat innovaatioita ja rohkaisevat ylipäänsä yrittäjyyttä.
Vaikka palveludirektiiviä ei saataisikaan aikaan, toteutuu sen idea silti pala palalta. EY-tuomioistuin tekee jo nyt direktiiviä vastaavia päätöksiä. Tulkinnat tehdään EU:n perustamisasiakirjojen pohjalta. Mutta olisi parempi, että raamit luo lainsäätäjä eikä lainlukija.
Arja Mikkola