Pyhäjärvi Puolalainen tuotanto tuskastuttaa herukkaviljelijöitä. Kun isossa Itä-Euroopan maassa on isoja, tuhansien hehtaarien "turhia" herukkapeltoja, maailmanmarkkinahinta on toivottoman alhaalla.
Siinä on suomalaisilla herukkaviljelijöillä räpisteleminen, kun Puolasta tulee maahamme halpaa herukkaa.
"Viljely on menossa alaspäin, kun hintataso on aivan nollilla. Puola pilaa markkinat", harmittelee professori Risto Tahvonen, joka johtaa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) puutarhatuotantoa.
Herukkaa on tutkittu ja herukkalajeja kehitetty MTT:ssä paljon.
Kotimainen tuotanto jää kotimaamme teollisuuden käyttöön. Lääkkeet tuontimarjan torjumiseen ovat selvillä.
"Tarvitsemme riittävän laajan tuotannon ja lisää pinta-alaa. Lisäksi tehokkuusastetta pitää pystyä nostamaan. Jos minimoimme kustannukset, minimoimme myös sadon", Tahvonen toteaa.
Suomen herukkasato on 2 000-3 000 kiloa hehtaarilta, kun sen pitäisi Tahvosen mielestä olla 5 000-10 000 kiloa. Kokeissa MTT on päässyt 10 000-20 000 kilon hehtaarisatoihin.
"Herukkaviljely on ammattilaisten työtä. Ei se toimi niin, että kasvit vain laitetaan kasvamaan ja kerätään sato talteen syksyllä. Tämä on korkeata tietämystekniikkaa."
Tahvonen viittaa eritoten kasteluun ja lannoitukseen. Oikea kastelu ja maan kosteuden hallinta ovat laadullisesti ja määrällisesti sadon tärkein avain. Kesän viikon, kahden hellejaksoilla kastelu on kaiken perusta.
"Herukasta ei näe paljain silmin, onko se saanut tarpeeksi vettä. Siinä mielessä inhottava kasvi. Helteellä vedenkulutus tuplaantuu. Herukkaa pitää kastella 4-5 päivän välein, kun pilvisellä säällä kasteluväli voi olla kolmekin viikkoa."
Pyhäjärven seudulla herukkaviljelijät ovat pääosin luomutuotannossa. Tosin Tahvosen mielestä normaalilla ja luomutuotannolla ei enää nykypäivänä ole suurta eroa.
"Luomuun löytyy hyväksyttäviä lannoitteita, joita voi antaa nestemäisenä."
Tulevaisuuden uskoa kotimaiseen tuotantoon lisää se, että mustaherukan nykyisissä lajikkeissa ei ole tauti- eikä juurikaan tuholaisongelmaa. Nykytaimet ovat terveitä.
"Vain pensasmustikka on parempi luomukasvi kuin mustaherukka. Sen talvehtimisesta tiedetään vain vielä liian vähän", Tahvonen tietää.
Myös mustaherukan viljelijän tulee kiinnittää huomiota talveen varautumiseen; liian aikaisin ei pidä vaihtaa vapaalle.
"Jos haluaa varmistaa seuraavan vuoden sadon, sadonkorjuun jälkeen riittää vielä paljon hommia viljelyratkaisuissa ja kastelussa. Kun maa on roudassa ja lumi maassa, vapaa voi alkaa", Tahvonen kehottaa.