Puolan viikonloppuna pidetyn EU-kansanäänestyksen tulos ei yllättänyt. Selvää oli, että suurin osa puolalaisista kannattaa maansa liittymistä Euroopan unioniin. Silti äänestysaktiivisuudessa riitti jännitettävää. Jos se olisi jäänyt alle 50 prosentin, ratkaisu olisi siirtynyt mutkistuneena parlamenttiin, ja ylipäätään tulos olisi ollut nolo sekä Puolalle että EU:lle.
Nyt i nämä esteet vältettiin. Uurnilla kävi lopulta lähes 60 prosenttia puolalaisista, ja heistä ylivoimainen enemmistö äänesti liittymisen puolesta. Vaalipäivänä ei siis enää nähty dramatiikkaa, mutta tuloksen historiallista merkitystä ei pidä vähätellä.
Puola on näin palaamassa Euroopan kartalle täysvaltaisena maana oltuaan pitkään varjojen mailla. 1900-luku oli Puolalle erityisen julma. Se jäi sekä natsi-Saksan että Neuvostoliiton jalkoihin. Sen alueella sijaitsevat monet toisen maailmansodan synkimmistä paikoista, ja kommunismin vuodet pitivät Puolaa harmaissa kahleissa.
2000-luku on alkanut aivan toisenlaisin sävelin. Puolasta on tullut Naton jäsen ja - monelle yllätyksenä - Yhdysvaltain ehkä lämpimin liittolainen manner-Euroopassa. Ensi keväänä maa ottaa oman paikkansa Euroopan unionissa, jossa se kokonsa puolesta vertautuu Espanjaan ja Italiaan.
Tämän jälkeen Puola on ainakin ulkoisesti vapaa viime vuosisadan rasitteista. Sisäisesti, ja etenkin taloudellisesti, maan pääseminen todella jaloilleen vie vielä paljon aikaa. Ilman EU-jäsenyyttä se olisi vielä paljon hankalampaa.
Unionin laajentuminen olisi ollut torso ilman Puolaa. Näin suuren uuden jäsenmaan mukaantulo voi tuoda molemminpuolisia sopeutumisongelmia, ja etenkin maatalous pysyy vaikeana kysymyksenä. Silti Puolan paikasta Euroopassa ei ole epäilystä.
Maan äänestäjät pystyivät erottamaan periaatteellisen kysymyksen päivänpolitiikasta. Leszek Millerin hallitus on sisäpoliittisissa vaikeuksissa, ja työttömyys liikkuu jo 18 prosentissa. Hallitukseen suunnattu tyytymättömyys olisi voinut kanavoitua EU-vastaisina ääninä, mutta toisin kävi. Vahva tekijä tämän taustalla on katolinen kirkko, joka puolalaissyntyistä paavia myöten on tukenut jäsenyyttä.
Mitään ihmelääkettä EU ei silti tuo, vaan Puolan talouden kuntoonsaattaminen ja esimerkiksi korruption kitkeminen on viime kädessä puolalaisten itsensä vastuulla. EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta mielenkiintoinen kysymys on, mihin suuntaan hyvin amerikkalaismyönteinen Puola oikein profiloituu tässä yhteistyössä.
paakirjoitus@kaleva.fi