Nowe Grabien kylä noin 30 kilometrin päässä Varsovasta elää selvästi murrosvaihetta.
Pääkaupungin itäpuolella Wolominissa sijaitsevasta kylästä osa on uutta asuinaluetta, mutta kylänraitin perällä on vanhoja maataloja ja kylää ympäröivät laajat pellot ovat aktiivikäytössä. Hevoskärry kolistelee kylätiellä vastaan.
Neljännessä polvessa sukutilaa viljelevät Piwkan veljekset Wojciech ja Jan käynnistelevät idyllisessä rakennusten ympäröimässä pihapiirissä ruostuneita traktoreita. He ovat menossa keräämään pellolle jääneitä perunanvarsia.
Pihaan huristavat uteliaat suomalaiset synnyttävät ensin hieman kyräilyä, mutta hetken tilannetta tunnusteltuaan Wojciech, veljeksistä puheliaampi, innostuu kertomaan mielipiteitään maaseudun menosta EU-Puolassa.
"Kun Puola liittyi reilut kolme vuotta sitten Euroopan unioniin, me saimme paljon huonommat edut, kuin mitä 15 vanhan jäsenmaan viljelijöillä on", Wojciech Piwka väittää.
Veljesten mielestä kaikenlaisen paperisodan lisääntyminen oli shokki. "Kunnan ihmisetkään eivät aluksi tienneet, mitä pitäisi tehdä."
Isäntiä tuntuu eniten kismittävän tukien sitominen pinta-alaan eikä niinkään tuotantoon.
"Meillä on maata 29 omaa hehtaaria ja kolme hehtaaria vuokramaata. Aikaisemmin meillä oli sikoja, mutta se ei kannattanut näin pienessä yksikössä", Wojciech selittää.
"Nyt tämä on maitotila. Tällä hetkellä lehmiä on 15 ja vasikoita kahdeksan. Pellot ovat pääasiassa rehuntuotannossa", Piwka kertoo.
Hän luonnehtii tilaa vaatimattomasti puolalaisittain keskikokoiseksi. Tilastojen mukaan puolalaisten maatilojen keskikoko on alle 10 hehtaaria.
Puolassa viljelijät ovat useimmiten vanhoilla juurillaan, toisin kuin muiden ex-sosialistimaiden talonpojat. Puolassa nimittäin ei koskaan rakennettu laajaa kolhoosijärjestelmää, vaan vähintään 80 prosenttia maanviljelyalasta säilyi yksityisviljelijöillä läpi kommunistikauden.
Pientilavaltaisen maatalouden oletettiin EU:ssa kokevan suuren mullistuksen. Tiloja oli noin kaksi miljoonaa. Niistä suurin osa tuotti vain oman tarpeeseen. Suuren osan tiloista otaksuttiin katoavan EU:n myötä, mutta muutos on ollut aika hidasta. Toissavuonna tiloja oli vielä yli 1,8 miljoonaa.
Kolme EU-vuotta tuntuu jo tasoittaneen tunnelmia. Unionijäsenyyden alkuaikoina EU-vastaisuus oli viljelijäväestön keskuudessa jyrkkää, mikä toi populistiselle Itsepuolustus-puolueelle kohtuullisen äänisaaliin pari vuotta sitten pidetyissä vaaleissa.
"Andrzej Lepperillä (Itsepuolustuksen johtajalla) on ollut laaja kannatus", Wojciech Piwka myöntää.
Nyt kuitenkin tuntuu olevan toisin. Wojciechin mielestä Lepperillä ei ole enää oikein luottamusta. Tämä ei olekaan mikään yllätys, sillä Lepper sai kesällä potkut maan hallituksesta epämääräisten rötösväitteiden vuoksi.
"Erilaisilla viljelijöillä on niin erilaisia etuja. Emme mekään nyt tiedä ketä sunnuntain parlamenttivaaleissa pitäisi äänestää. Kai se selviää viime hetkellä", tilan puhemiehenä toimiva Wojciech tuumailee veljen nyökytellessä.
EU:kaan ei enää vaikuta suurelta peikolta. Piwkat esittelevät ylpeinä unionin vaatimuksesta rakennettua tilatankkisysteemiä. Maidon hygienian säilymiseksi tilan on ollut investoitava aivan uudenlaiseen laitteistoon. Kiiltävä säiliö putkistoineen eroaa muusta perinteisestä maatalon kalustosta kuin markkinatalous reaalisosialismista.
Pihapiiristä päätellen tilalla menee aivan kohtalaisesti. Sukutilan vanha päärakennus on saanut rinnalleen 1980 luvulla rakennetun tiilitalon. Kolmen ikääntyneen traktorin ohella näkyvissä on vanha saksalainen leikkuupuimuri, muutaman vuoden vanha Volkswagen Golf, muutama kiukkuinen koira ja parvi sinne tänne säntäileviä kanoja.
"Tila elättää neljä ihmistä. Kenenkään ei tarvitse käydä tilan ulkopuolella töissä", Wojciech kertoo.
Wojciechin ja poikamieheksi jääneen Janin ohella tilalla elävät edellisen vaimo ja anoppi.
Lapsia ei pariskunnalla ole. Jos tilalla ei ole jatkajaa niin eipä myöskään ole näkyvissä perintöriitoja, jollaiset ovat Wojciech Piwkan mukaan pilkkoneet monet puolalaistilat elinkelvottomiksi.