Kun Johannes Paavali II valittiin paaviksi 58 vuoden ikäisenä vuonna 1978, Eurooppa näytti aivan toisenlaiselta kuin nykyisin. Kommunistinen ideologia ja valtajärjestelmä olivat yhä voimissaan, vaikkakin jo taantumassa.
Nyt Euroopan kartta on sirpaleisempi, mutta Eurooppa on toisaalta EU:n kautta entistä yhtenäisempi. Kommunismi on hävinnyt, mutta riskit ja jännitteet ovat yhä jäljellä.
Kuinka paljon paavi vaikutti 1900-luvun lopun historiankulkuun? Tämä aihe tulee antamaan historiantutkijoille paljon työtä, mutta yhteinen arvio asiasta on jo nähtävissä: paavin sanoman "yleismaailmallisuus" ja hänen persoonallisuutensa, joiden takia sekä uskovat että ei-uskovat kaikkialla maailmassa arvostivat ja kunnioittivat häntä.
Puolalainen paavi Johannes Paavali II, siviilinimeltään Karol Wojtyla, syntyi vuonna 1920 Wadowicessa. Hänen isänsä työskenteli Puolan armeijan esikuntaupseerina ja hänen äitinsä oli opettaja.
Johannes Paavali II oli ehkä nykyajan poikkeuksellisin ja vaikutusvaltaisin kristitty. Hänenlaistaan paavia ei aikaisemmin ollut, eikä tämä johtunut pelkästään hänen pitkäikäisyydestään tai siitä, että hän teki lopun vuosisataisesta perinteestä, jonka mukaan paavin pitää olla italialainen.
Syynä ei ollut myöskään hänen voittoisa nousunsa natsimiehityksen ja kommunistihallinnon pimeyden ja sorron leimaamasta taustasta maailman suurimman kristillisen kirkkokunnan pitkäaikaiseksi päämieheksi.
Hänen poikkeuksellinen vaikutusvaltansa perustui siihen, että hän muokkasi saamaansa etäiseksi koettua ja yhä tehottomammalta vaikuttanutta virkaa ja hankki sille todellista vaikutusvaltaa ja arvonantoa myös maallisessa maailmassa.
Monet ovat sitä mieltä, että paavius ei hänen jälkeensä tule koskaan olemaan sama kuin ennen. Kardinaalikollegio, jonka jäsenistä lähes kaikki ovat hänen nimittämiään, ei pysty enää koskaan valitsemaan paaviksi jotakin raihnaista hahmoa, joka voidaan turvallisesti sulkea ja eristää yksinäisyyteen Vatikaanin muurien sisälle, kunnes kuolema autuaasti vapauttaa hänet sieltä.
Johannes Paavali II:n pikaista kuolemaa ennusteltiin yli kymmenen vuoden ajan, ja monet ennustelijoista ovat itse jo ehtineet siirtyä ajasta ikuisuuteen. Tästä syystä on joskus vaikea muistaa, miten dynaaminen ja tarmokas hän oli paaviutensa alussa.
Yli kahden vuosikymmenen ajan Johannes Paavali oli riuska ja ilmeisen pyhä hahmo, joka oli vahva uskossaan, pelottavan pätevä teologi ja vielä pelottavampi poliitikko, tarmokas kaikissa toimissaan. Hän matkusti ympäri maailmaa, polvistui suuteleman asfalttia jokaisella lentokentällä, jolle hän laskeutui, ja saarnasi vahvalla äänellään hartaille kuulijoille, joiden lukumäärä kohosi usein satoihin tuhansiin.
Vuonna 1981 häntä vastaan tehtiin murhayritys, josta tuomittu turkkilainen palkkamurhaaja oli ilmeisesti saanut toimeksiantonsa joltakin kommunistihallitukselta. Murhayritys vei Johannes Paavalin lähemmäksi kuolemaa kuin Vatikaani halusi myöntää.
Koko 1980-luvun ajan paavin moraalisella ryhdillä oli ratkaiseva rooli Puolan kommunistihallinnon ja sitä kautta koko itäisen blokin poliittisen rakennelman haastamisessa ja horjuttamisessa. Ei ole mikään ihme, ettei häntä neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin mielestä olisi koskaan pitänyt päästää vierailulle Puolaan. Siinäkään ei ole mitään yllättävää, että jotkut olisivat mieluummin nähneet hänet kuolleena.
Paavin tarmokkuudella - hän oli kirkon 2000-vuotisen historian eniten matkustellut paavi, joka kesäkuussa 1989 vieraili myös Suomessa - ja karismaattisuudella oli valtava elvyttävä vaikutus maailman yli miljardin katolista uskoa tunnustavan keskuudessa, mutta näihin piirteisiin liittyi myös joitakin heikkouksia, jotka vähensivät monen uskossaan horjuvan luottamusta häntä kohtaan. Arvostelijat korostavat, että nämä heikkoudet johtivat dogmaattiseen varmuuteen ja itsevaltaisuuteen, joiden tarkoituksena oli keskenään hyvin erilaisista osista koostuvan maailmanlaajuisen uskovien yhteisön tiivistäminen yhdeksi rakennelmaksi, mutta jotka eivät ottaneet huomioon paikallisia olosuhteita tai piispallisen itsemääräämisoikeuden perinnettä.
Paavi oli vakuuttunut jumalallisesta tehtävästään ja varma Neitsyt Marian suojelevasta voimasta, jonka väliintulon hän uskoi estäneen salamurhaajan luoteja osumasta häneen kuolettavasti
Kuten muuan hänen puolalaisista ystävistään sanoi, "ihmiset näkevät hänet mitä herttaisimpana ja vaatimattomimpana ihmisenä, mutta hän ei ole suinkaan niin nöyrä kuin päältä näyttää. Hän ei ole myöskään vaatimaton. Hänellä on hyvin korkea käsitys itsestään."
Johannes Paavalilla oli jopa voimaa vielä helmikuussa 2005 julkaista 400-sivuinen kirja nimeltä "Muisti ja identiteetti", josta tuli heti myyntimenestys.
Kirja on eräänlainen testamentti.