Puolasta tuli heinäkuun ensimmäisenä päivä EU:n uusin puheenjohtajamaa. Puola vastaanotti tehtävän Unkarilta, jonka puheenjohtajakausi oli mennä pieleen maan sisäpoliittisten ongelmien vuoksi.
Vuoden loppuun saakka kestävälle puheenjohtajuudelle asetettujen tavoitteiden toteutumista tuskin uhkaa Puolan sisäpoliittinen tilanne, joka on ollut kohtalaisen vakaa viime vuodet. Sen sijaan EU:n jäsenmaiden talousongelmat saattavat sotkea asialistan vielä moneen kertaan puheenjohtajamaasta riippumatta.
Kun Puola liittyi EU:hun vuonna 2004, epäilijöitä riitti. Olihan maan talous vielä nousemassa puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin tapahtuneen sosialismin romahduksen raunioilta.
Erityisesti arvelutti se, onko Puolan taloudesta muiden EU-maiden kyytiin ja kestääkö heiveröinen poliittinen kulttuuri. Puolan tiedettiin olleen vahvasti korruptoitunut, joten taudin taltuttamiseen piti ryhtyä ponnekkaasti.
Vaikka maan sisäpolitiikassa on ajoittain melskattu kunnolla, on Puolasta muodostunut rakentava voima unionissa. Se on sitoutunut EU-yhteistyöhön ja laajentamaan yhteistyötä idän suuntaan. Niin ikään Naton jäsenenä Puola haluaa kehittää turvallisuuttaan yhdessä länsimaiden kanssa ja olla aktiivisesti mukana kriisinhallintatyössä.
Puola on aina ollut oman tiensä kulkija. Se oli sitä jo toisen maailmansodan jälkeen syntyneiden kansandemokratioiden keskuudessa. Juuri Puolan piikkiin on pitkälti pantavissa Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneen sosialistileirin hajoaminen 1980-luvun lopulla.
Kehitys alkoi nimenomaan Puolasta, jonne syntyi jo vuonna 1980 vallitsevan kommunistipuolueen talutusnuorasta riippumaton ammattiliitto Solidaarisuus. Uudistusten paine pakotti kommunistit lopulta luopumaan yksinvallastaan. Puolan vanavedessä tulivat muut entiset sosialistimaat.
Puolan yhteydessä ei voi olla mainitsematta kirkkoa. Katolisella kirkolla on aina ollut vahva asema Puolassa ja se on ollut merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kuuluuhan noin 95 prosenttia puolalaisista kirkkoon. Kirkon yhteiskunnallinen rooli korostui sosialismin aikana, jolloin kirkosta muodostui eräänlainen vastavoima sosialismille.
Suuri merkitys puolalaisten itsetunnolle oli sillä, että Krakovan arkkipiispa, kardinaali Karol Wojtyla valittiin katolisen kirkon paaviksi vuonna 1978, missä tehtävässä hän oli vuonna 2005 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.
Puolan talous on kohentunut merkittävästi viime aikoina. Taantumastakin maa selvisi monia muita EU-maita paremmin.
Kansalaiset suhtautuvat EU:hun varsin myönteisesti; EU:n kannatus on koko ajan ollut yli 60 prosenttia. Tämän on taannut osittain se, että maa on ollut nettosaaja.
Jos Puola hoitaa EU-puheenjohtajuuden tyylikkäästi, niin kuin on aihetta olettaa, viimeistään se todistaa maan EU-kelpoisuutta kohtaan esitetyt epäilyt turhiksi.