Puolan ennenaikaisten parlamenttivaalien lopputulos johti helpotuksen huokauksiin monissa eurooppalaisissa pääkaupungeissa. Kaczynskin kaksosveljesten ulkopolitiikka - Jaroslaw pääministerinä, Lech presidenttinä - ehti kahdessa vuodessa sotkea Puolan suhteita kaikkiin ilmansuuntiin. Ongelmia oli yhtä lailla Venäjän kuin Saksan ja koko Euroopan unioninkin kanssa.
Kaczynskien ajattelu edustaa hyvin kansallismielistä ja hyvin katolista Puolaa, jossa ulkomaailmaan ja sen aikeisiin suhtaudutaan lähtökohtaisen epäilevästi. Puolan historia tarjoaa tällaiselle näkemykselle yllin kyllin rakennuspuita, ja Jaroslaw Kaczynskin johtama Laki ja oikeus -puolue on toiminut sen poliittisena kanavana.
Sunnuntain vaalitulos on kuitenkin vastaansanomaton. Äänestysvilkkaus nousi puolalaisittain poikkeuksellisen korkeaksi, ja tuloksena oli tuntuva enemmistö Donald Tuskin johtamalle Kansalaisfoorumi-puolueelle. Lech Kaczynski jatkaa yhä presidenttinä, mutta käytännössä vaalit merkitsivät uuden aikakauden alkua. Puolan poliittiset olot normalisoituvat ja tärkeintä on, että ulkopolitiikan ahtaan kansallismielinen kausi päättyy.
Puolan kokemus käy opetuksesta laajemminkin. On selvää, että jokaisen valtion hallituksen tehtävä on ennen muuta huolehtia maansa omista eduista. Nykymaailmassa se kuitenkin edellyttää kykyä neuvotella asioista, kykyä tulla toimeen muiden kanssa ja tarvittaessa joustaa. Yrittäessään ajaa tiukasti Puolan etuja lopputulos oli, että pääministeri Kaczynskin ulkopolitiikka alkoi koitua Puolan vahingoksi. Vaikka äskeisessä Lissabonin EU-kokouksessa Puolan viime hetken vaateisiin vielä taivuttiin, käytännössä Puola alkoi yhä enemmän leimautua häiriköksi ja jäädä yksin.
Ennenaikaiset vaalit eivät johtuneet ulkopolitiikasta, vaan hallituksen sisäisistä korruptioskandaaleista. Pääministeri Kaczynski ryhtyi pontevasti juurimaan korruptiota ja nostamaan päivänvaloon entisiä kommunisteja, mutta hän toimi näissä asioissa tavalla, joka kärjisti pahasti Puolan sisäistä ilmapiiriä. Tiukka kommunisminvastaisuus kumpuaa samasta ajattelusta kuin kapea ulkopoliittinen näkemys.
Uuden hallituksen odotetaan normalisoivan Puolan EU-suhteet. Kyseessä on eurooppalaisittain iso valtio, joka vastaisuudessakin pysyy varmasti itsetietoisena. Kahdessa vuodessa ehdittiin kuitenkin nähdä, ettei ole mahdollista samaan aikaan olla unionin jäsen ja pysyä henkisesti sen ulkopuolella.
paakirjoitus@kaleva.fi