”Kompromissit ovat siitä huonoja, että niissä tingitään parhaista ratkaisuista”, totesi vuorineuvos Uolevi Raade aikoinaan. Tämän logiikan mukaan pihojen hoidossa parhaat ratkaisut olisivat siis hoidon lopettaminen tai äärimmilleen viety pihan ja pihaistutusten suunnittelu sekä hoito.
Hoidon lopettaminen johtaa yleensä maitohorsmavaiheen jälkeen puolimetriseen juolavehnäkasvustoon. Sieltä kukkivia kasveja ei löydy tallilyhdyn kanssa etsimälläkään. Toinen ääripää taas on pari kertaa viikossa leikattu golfkentän griiniä muistuttava viherautio.
Näiden ääripäiden välillä on jossain normaali pihanhoito. Siinä kulttuurissa on tontille mahduttava minimissään parin kolmen aarin futis- ja sählykenttä niin lyhyeksi leikattuine nurmikkoineen, että sählypallo näkyy ja lentää. Ja jos itselle peli ei maistu, lapset, lapsenlapset ja monet vieraatkin tykkäävät pallopeleistä enemmän kuin petankipallojen viskelystä tai mölkkykarttujen kolinasta.
Semmoisella pihalla viihtyvät myös erinomaisesti valkoapilat ja voikukat, jotka ekologisuudessaan ovat omalla galaksillaan juolavehnään verrattuna. Ymmärrän silti siilin- ja sammakonsuojelijoita, jotka vaativat painokkaasti hoitamatonta ryteikköä. Niin meilläkin tehdään. Ryteikkö ei vain ole pihapiirin keskeinen elementti. Punarinnan tiksutus sieltä pöheiköstä on kuitenkin puutarhan varmin kevään merkki. Nurmikentällä se vain pistäytyy.
Kohtuullisen lyhyt nurmikko pihamailla on nousemassa arvoon arvaamattomaan punkki-invaasion vähitellen saavuttaessa lähes koko maan. Punkki viihtyy parhaiten luonnontilaisessa heinikossa. Siellä se kiipeilee heinänkorsien latvaosaan vaaniskelemaan uutta isäntäeläintä/ihmistä. Kuivuutta erityisesti nuoruusvaiheet eivät kestä. Lyhyelle pihanurmelle räiköttävä aurinko ei ehkä tapa punkkeja, mutta kuivumisen ehkäisemiseksi ne kaivautuvat maahan ja joutuvat odottamaan suotuisampia olosuhteita.
Toinenkin näkökohta kohtuunurmikon puolesta tuli esiin vastikään. Maata valloittava ”tappajaetana”, espanjan siruetana, rakastaa salaattipenkkien lisäksi kosteita ja varjoisia joutomaita. Ja joutomaita puutarhaan syntyy, kun lopetetaan nurmikon hoito ja ruohonleikkaus. Lopetetaan, vaikka leikattu nurmisilppu on ehdottomasti parasta lannoitusta monille kasveille.
Ekologisesti arvokkaaseen pihapiiriin kuuluu aina myös se niitty. Se on kuin lohikala oululaiselle: Kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan. Lyhyttä kaavaa ei niityn synnyttämiseen ei ole. Kuitenkin, kun ensimmäiset kaksi lajia noidanlukkoa ilmestyvät paikalle kymmenen viidentoista vuoden jälkeen, voi onnitella itseään: Projekti on hyvässä alussa.
Kompromissit pihanhoidossa eivät siis ole ratkaisuja huonommasta päästä. Television pihaohjelmat tanskalaisine maajusseineen ja englantilaisine kukkahattutäteineen voi kuitenkin huoletta unohtaa. Ei joulupukkia ole olemassa, eikä aprikoosi tee satoa Paraisilla, vaikka niinkin väitetään
Jos tällä hetkellä lyhyeksi leikatun nurmikon/sählykentän ja metsän raja on punaisenaan puna-ailakkia, sinisenään keto-orvokkia ja keltaisenaan kevätleinikkiä, pihan ekologisuus on saavutettu 110 prosenttisesti.
Eero Lindgren
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.