Punkki on sin­ni­käs otus – ym­pä­ris­töään läm­pi­mäm­pi maa­laik­ku riittää sii­heen, että ötökkä kai­vau­tuu maan pin­nal­le myös lop­pu­syk­syl­lä

Syksyn viileistä ilmoista huolimatta punkkeja on yhä liikkeellä. Niiden esiintyminen voi kuitenkin olla erittäin paikallista.

Verta imenyt punkki on pullukka, joka on helppo huomata myös koirasta.
Verta imenyt punkki on pullukka, joka on helppo huomata myös koirasta.
Kuva: Jori Liimatainen

Syksyn viileistä ilmoista huolimatta punkkeja on yhä liikkeellä. Niiden esiintyminen on kuitenkin usein hyvin paikallista.

– Jos aurinko lämmittää alueen esimerkiksi viisiasteiseksi, punkki kyllä aktivoituu, sanoo Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen.

Keväällä kukkulan etelärinteellä voi olla punkkeja, vaikka pohjoisrinteellä on lunta. Samanlaista paikallista vaihtelua esiintyy myös syksyllä. Henttonen muistaa tilanteen, että punkki on kiinnittynyt hirvikoiraan loka-marraskuun vaihteessa Keski-Suomessa.

– Lumi oli satanut jo maahan, mutta se oli sulanut osittain pois.

Punkkien löytymistä eläimistä myös myöhäissyksyllä selittää Henttosen mukaan osaltaan se, että ihmiset ovat yhä tietoisempia punkeista ja tutkivat lemmikkejään aiempaa tarkemmin.

– Punkki voi olla koirassa pitkään ennen kuin se huomataan. Naaraspunkin verenimemisvaihe kestää lähes viikon.

Oulun seudun yhteispäivystyksen työntekijöitä syksyllä liikkuneet punkit eivät ole juuri työllistäneet.

Punkkien toukat elävät myyrissä

Punkeilla on elämässään kolme vaihetta. Aluksi ne ovat toukkia, jotka saavat ravintoa erityisesti myyristä. Seuraavana kesänä ne ovat nymfejä, pienikokoisia punkkeja, joita on vaikea nähdä paljailla silmällä. Kaksivuotiskesänä punkit ovat aikuisia, muutaman millimetrin mittaisia.

Koska punkki kiinnittyy toukkana pääasiassa myyriin, punkkien kannanvaihtelu riippuu osittain myyrien kannanvaihtelusta. Henttonen sanoo, että vaikutukset ihmisiin ja lemmikkeihin näkyvät yhden–kahden vuoden viiveellä.

Suomeen idästä levinnyt taigapuutiainen kestää paremmin kylmää kuin perinteinen puutiainen. Syksyllä liikkuvat punkit ovat kuitenkin tavallisia puutiaisia, sillä taigapuutiaiset ovat aktiivisia vain keväällä ja alkukesällä.

Puutiaiset kaivautuvat karikkeeseen talvihorrokseen, kun lämpötila laskee 3–4 asteeseen. Nymfit ja toukat lakkaavat liikkumasta jo aiemmin.

Taigapuutiaisia Henttonen on nähnyt keväällä jo silloin, kun yöllä on ollut kolme astetta pakkasta ja päivällä kolme astetta lämmintä.