Vimmaiset, reilusti alle minuutin mittaiset sävellykset tekstitetään hard core punkissa useimmiten katu-uskottavalla anarkistipaatoksella. Kulttuuri-instituutiot ovat korkeintaan sylkykupin asemassa.
Siksi hc-runokirja tuntuu melko absurdilta ajatukselta.
"Päätimme, että tulemme korkeakulttuuriin", toteaa Pupu Lihavisto eli Samuli Kerola (os. Miettunen).
Runojen kevät on teos, joka on koottu Hiljainen kevät -yhtyeen sanoituksista. 1990-luvun puolivälissä perustettu Hiljainen kevät otti esikuvakseen Terveet kädet.
Pontta hankkeelle saatiin, kun sävellysten sanoitukset tilattiin TK:n dynamolta Veli-Matti "Läjä" Äijälältä ja 500 kg lihaa -yhtyeen perustajajäseneltä Lihavistolta. Kirjassa on myös Hiljaisen kevään laulajan Astro Lihjamon tekstejä.
"Bändi hajosi, mutta lyriikat jäivät elämään", Lihavisto sanoo.
Kultturellia
vastarintaa
Runojen kevättä ei ole tehty poliisien päälle räkimisen tai täydellisen anarkian vaatimisen hengessä. Teksteistä ei poliittisuutta löydy tai ainakin poliittisuus on ymmärrettävä toisin kuin perinteisesti.
"Politiikka on unessa. Meteli ei herätä, koska meteliä on kaikkialla. Metallistakin on tullut kantria, jokamiehen musiikkia", Lihavisto valittelee.
"Liturgian sijaan tarjoamme miehistä keskuslyriikkaa. Ehkä tällaisen näkökulman kautta voidaan katsoa asioita ulkopuolisen silmin."
Ajatuksen aiheita miehet kuitenkin kaupittelevat. Taustalta vain puuttuvat ideologiset hammasrattaat.
"Ehkä meidän tekstimme voivat antaa aineksia purkaa kaikenlaisia koneistoja", Lihavisto pohtii.
Kulttuurin koneistot ovat romuttuneet ja haurastuneet ajan myötä. Rajan veto matala- ja korkeakulttuurin välillä on sumentunut ja samalla sirpaloinut lähes koko instituution.
"Vaarana on, että korkeakulttuuri purkautuu kokonaan. Silloin taiteen laatu väistämättä huononee. Tarvitaan portinvartijoita, joilla on kulttuurin tuntemusta ja tietämystä", Lihavisto toteaa.
"Vielä on olemassa jäälauttoja, kuten kulttuuritoimitukset, mutta niidenkin vaikutusvalta alkaa olla vähäinen."
Hurjaa puhetta punk-lyyrikolta. Mutta toisaalta rock-sanoitukset raivaavat itselleen asemaa kirjallisuuden tutkimuksessa. Läjä Äijälän teksteistä tehdään koko ajan gradua. Tarkastelussa on muun muassa genrensä klassikko, Mulla on liian pieni sänky.
"Hc-haiku on taitolaji. Tekeminen joko sujuu tai ei", Lihavisto kertoo.
Runoilevat
jazzmiehet
Runojen kevättä aiotaan esitellä ihmisille runokeikoilla. Joulukuussa tekijäkolmikko esiintyy Helsingissä. Hiljaisen kevään musiikki herää henkiin runojen mukana.
"Ensin soitetaan 11 sekunnin biisi ja lausutaan teksti perään", Lihavisto myhäilee.
"Soitin Äijälälle, onko mies tulossa mukaan keikoille. Kuulosti, että jännittää niin perkeleesti."
Suomalaisen hard core punkin esi-isä onkin yksi maamme aktiivisimpia kulttuurihahmoja. Tekijäryhmä toteaakin edustavansa korkeakulttuuria, siis stereotyyppisen punkkarin vastakohtaa, myös ulkoisesti.
"Emme juo, vihaamme urheilua ja kuuntelemme jazzia. Melkein soitammekin sitä. Että kyllä tässä ollaan kaiken äijäkulttuurin toinen ääripää", Lihavisto sanoo.
Entisen kosketinsoittajan mukaan nykyiselle pitkätukkaiselle äijälle tarvittaisiinkin vastakkainen mieskuva. JouniHynysen ja Jone Nikulan pullistelu televisiossa ei miellytä Lihavistoa.
"Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu yksi mieskuva kerrallaan."