Punkkulttuurin omaksuminen vaikuttaa tuoreen väitöskirjan mukaan ihmisen koko loppuelämään.
Kasvatustieteen lisensiaatti Ritva Raipan Joensuun yliopistossa perjantaina tarkastettu väitöskirja Punkin kaksi vuosikymmentä, etnografiaa ja punkkareiden elämäkertoja selvittelee, mitä 1970- ja 1980 -lukujen punkkareille kuuluu nykyisin.
Raippa tyypittelee tutkimuksessaan punkkarit neljään ryhmään. Raippa erottaa päihdepunkkarit, toveripiiristä vaikutteita ottavat ryhmäpunkkarit, pukeutumista tärkeinä pitävät tyylipunkkarit sekä maailmaa parantamaan pyrkivät aatepunkkarit.
Lisäksi tutkija tyypittelee punkkarit elämänkulkujen perusteella vakiintuviin, alisuoriutuviin ja syrjäytyviin.
Päihdepunkkari jatkaa helposti alkoholinkäyttöä suosivaa elämäntapaansa nuoruusiän yli, mikä voi aiheuttaa syrjäytymistä yhteiskunnasta.
Sen sijaan aatepunkkarin elämänkulku näyttää vakiintuvan. He jatkavat väitöskirjan mukaan pyrkimyksiään vaikuttaa asioihin aatteidensa mukaisesti.
"Ryhmä- ja tyylipunkkareissa on eniten alisuoriutuvia. Heillä olisi resursseja sekä koulutukseen että haastaviin työtehtäviin, mutta heiltä puuttuu joko motivaatio tai rohkeus tehdä ratkaisuja", Raippa arvioi.
Raippa sanoo, että punk on varsin hajanainen ryhmä, jossa yksilöt ajattelevat eri näkökulmista. Etenkin 2000-luvulla on tutkijan mielestä vaikea määrittää, minkä alakulttuuri punk on.
"Punk ei ole selkeästi vastakulttuuria, koska kaikki punkkarit eivät ole valtakulttuuria vastaan."
Väitöskirjan aineistona on käytetty haastatteluja, havainnointia ja dokumentteja. Raippa haastatteli eri-ikäisiä punkkareita.
Nuorille tehtiin teemahaastatteluja ja aikuisille lisäksi elämäkertahaastatteluja. Havainnointia tutkija itse teki festivaaleilla ja yöelämässä. Dokumenttiaineistona on lisäksi punkkareiden kirjeitä sekä yli 200 pienlehteä 1980-luvun alusta vuoteen 2002.
"Aineistona ovat lisäksi omat punkkokemukset 1980-luvun puolivälistä. Olen käyttänyt omia nuoruusvuosien kalenteri- ja päiväkirjamuistiinpanoja sekä valokuvia", Raippa kertoo.
Punkväitös kertoo miten nuori yleensä lähtee mukaan punkkulttuuriin, millaisia ovat punkkarin kotiympäristö, koulu, harrastukset, koulutus, työ ja tavoitteet sekä miten mahdollinen punkista irrottautuminen on tapahtunut.
Raippa arvioi, että hänen tutkimuksensa antaa lisää tietoa erilaisuudesta sekä siitä millaisia seurauksia punkkulttuuriin kuulumisella on elämänkulkuun.
"Ehkäpä tämä antaa uutta näkökulmaa myös kasvattajille, vanhemmille, opettajille sekä nuoriso- ja sosiaalityöntekijöille."