"Olen kolmannen kauden kansanedustaja kauniista Keski-Suomesta. Asun Jyväskylässä. Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa vuodesta 1966. Meillä on yksi tytär ja yksi tyttärentytär, joka on minulle oikea silmäterä."
Näin kertoo itsestään vasemmistoliiton kansanedustaja Matti Kangas nettisivullaan. Ammatiltaan hän on työsuojeluvaltuutettu ja korjausmies. Ihan tavallisen oloinen, eläkeikää lähestyvä kansalainen.
Minun täytyy tunnustaa, etten tunne Kangasta muutoin kuin hänen eduskunnassa pitämiensä puheiden ja sähköpostiviestiensä kautta. Ne kertovat hänen poliittisesta linjastaan, eivät persoonasta. Hänen toimintatyylissään korostuu vaatimattomuus, rauhallisuus ja määrätietoisuus.
Kangas ei paistattele lehtien lööpeissä, eikä hän kerää irtopisteitä eduskunnan istunnoissa. Sen sijaan hän on koko eduskuntauransa aikana puhunut merkittävistä asioista ja ollut niissä johdonmukainen. Hän puolustaa suomalaista työtä, talouskasvua, vaikka ne eivät kovimpien ilmastonmuutosten apostolien mielestä ole minkään arvoisia.
Mikä tekee kansanedustaja Kankaasta mielenkiintoisen ja ajankohtaisen? Hän symboloi vasemmistoliiton kahtiajakoa. Toisella puolella ovat äänekkäät Paavo Arhinmäen johtamat punavihreät pioneerit ja toisella laidalla hiukan hiljaisemmat, mutta sitäkin sitkeämmät, ay-liikettä lähellä olevat konservatiivit, joihin Kangaskin lukeutuu.
Näiden blokkien välinen maailmankatsomuksellinen ero tuli esiin, kun eduskunta keskusteli hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisesta strategiasta. Arhinmäki raivosi, että hallituksen energiansäästötavoite on kunnianhimoton, ydinvoimaa ja turvetta suosiva ja vain elinkeinoelämän etuja palveleva.
Kangas puolestaan kiitteli hallitusta, ettei se sentään intoudu ajamaan teollisuutta alas aivan järjettömillä energiansäästötavoitteilla. Olihan strategiassa myönteinen kirjaus ydinvoimasta, jota Kangaskin kovasti kannattaa. Hän joutuikin toteamaan Arhinmäen palopuheen jälkeen, että tukee mieluummin hallituksen linjaa.
Kankaan ajattelussa teollisuuden kilpailukyvyn ja työväen puolustaminen kulkevat etenkin energia-asioissa käsi kädessä. Mitä rankemmat ja muusta maailmasta poikkeavat säästötavoitteet eurooppalaiselle teollisuudelle asetetaan, sitä kovemmin niistä palkansaaja kärsii, kun työt uhkaavat siirtyä muualle.
Arhinmäki taas näkee ilmastopolitiikan absoluuttisena arvona. Muiden arvojen on oltava sille alisteisia. Ristiriita on huima: kun Kangas puolustaa turpeen polton järkevyyttä, Arhinmäki nimittää puolustajia turvenuijiksi; kun Kangas pitää EU:n ilmastotavoitteita järjettöminä, Arhinmäen mielestä tavoitteet tulisi asettaa vieläkin korkeammalle.
Ole siinä sitten puheenjohtaja Martti Korhonen, jonka tulisi pitää joukko yhtenäisenä. Saa nähdä, jakautuuko vasemmistoliitto energia-asioissa vielä yhtä syviin poteroihin, joissa aiemmin itsensä tappoivat enemmistö- ja vähemmistökommunistit.
Palataan vielä kansanedustaja Matti Kankaaseen. Hänen kaltaisensa tavallisen harmaa suomalaismies on tuskin sellainen henkilö, jota vasemmistoliitto tai media pitävät puolueen tulevaisuuden toivona. Siitä huolimatta Kankaan nostamat asiat ovat monin verroin tärkeämpiä kuin julkkisedustajien yhdentekevät kertomukset omasta elämästään.
Ex-puhemies Paavo Lipposen (sd.) rohkaisemana uskallankin kehua poliitikkoa. Matti Kangas, olette hyvä kansanedustaja.
***
Hallituksessa kinasteltiin, pitäisikö kaupan sunnuntaiaukioloa lyhentää PAM:n ja työnantajan sopimasta kuudesta tunnista neljään. Hallitus palatkoon ruotuun. Neljä tunnin kauppa-aika ei palvele ketään.