Oulun koulu on käsite. Laaja yleisö mieltää sen historialliseen opilliseen jatkumoon, jossa Oulussa on koulutettu osaajia. Tarkemmin rajattuna Oulun koulu ei kuitenkaan ole politiikan ja kulttuurielämän saati rauhantekijöiden opinahjo, vaan osa suomalaisen arkkitehtuurin historiaa.
Joukko 1970-luvulla Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla opiskelunsa aloittaneita ryhtyi etsimään vaihtoehtoja modernistiselle arkkitehtuurille. Pelkkä tulevaisuuden tarkkaaminen ei riittäisi, yhtä tärkeää oli perinne, paikallisten erityispiirteiden vaaliminen. "Katsotaan sekä eteen, taakse että sivuille", määriteltiin.
Samaan aikaan toisaalla, Oulunsalossa, oltiin ennakkoluulottomia: kunta tarvitsi ehommat hallintotilat ja uudesta virastotalosta piti saada rakennuksena sellainen, joka loisi leimaa koko kunnalle.
Hyvät selitykset
löivät läpi
Toimikunta katsasti kunnantaloja ja matkallaan törmäsi Kiuruveden kunnantalo-kilpailun voittajan arkkitehtitoimisto NVV:n ehdotukseen.
"He lupasivat, että jos saavat toimeksiannon, he tekevät jotain, jota ei ole ennen tehty", tekninen johtaja Jouko Leskinen, kunnaninsinöörinä talon rakennushanketta ohjannut, kertoo. NVV eli Kari ja Reijo Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen ja Jorma Öhman päätettiin pestata.
Todettiin, ettei haluttu muualla nähtyjä laatikoita - jotain aivan muuta piti saataman. Nuorten arkkitehtien ajatus perinteen huomioimisesta uuden suunnittelussa sopi oulunsalolaisille paremmin kuin hyvin, kerrotaan.
Suunnittelijoille annettiin melko vapaat kädet. "Olimme arkkitehtien vietävissä", Leskinen sanoo tänään suoraan, kun uusi kunnantalo on ollut 27 vuotta keskellä kylää.
Oulunsalon kunnantaloa on kaikki nämä vuodet esitelty eri lähteissä loistavana esimerkkinä siitä, miten sen yksityiskohdat symboloivat kunnan eri vaiheita. "Kunnantalossa ei todellisuudessa ole mitään Oulunsalon historiasta", Leskinen kommentoi. "Arkkitehtuuri, voi sanoa, on 60 prosenttia taitoa ja 40 prosenttia hyvää selitystä.
"Tarina luotiin suunnittelun myötä." Leskisen mukaan se synnytettiin osaksi Oulu-Helsinki-välistä arkkitehtonista oppikeskustelua. "Tämä työ vastasi siihen."
Toki viitteitä historiaan on: esimerkiksi sisäpihan vesiaihe, jossa on Raimo Metsänheimon teos Kalastajat, on kertomassa kunnan elinehdosta - merestä ja meren viljasta.
Tyyli antoi suuntaa, talokin sai seuraajia
Tiililinna siis kohosi kuntakeskukseen vuoden 1982 lopulla, sopivasti juhlistamaan kunnan 100-vuotista taivalta. Kunnantalossa punatiili ja mäntypuu solmivat lujan liiton, jota elävöitettiin muun muassa pylväillä, kaarilla ja erikoisilla ikkunaratkaisuilla. Kunnantalon aulassa tulijaa tervehti avotakka kuten missä pirtissä muinoin tahansa, valtuustosali taas on kuin väentupa.
Kunnantalosta tuli Oulunsalossa todella kuin kuntalaisten talo.
Outoa ilmestystä hämmästeltiin ja päiviteltiin. Moni varmaan oli ihastuksissaankin, mutta ne kriittiset kommentit, joita eritoten toiset suunnittelijat esittivät, ovat jääneet monien muistiin.
Jouko Leskinen näkee arvostelun olleen nimenomaan akateemista, tavallista kansaa talo miellytti. "Ensimmäisen vuoden aikana otimme vastaan lähes 200 valtuuskuntaa, ja Avotakka-lehti valitsi tämän vuoden rakennukseksi."
Talo sai nopeasti seuraajia: punatiilisiä virkapyhättöjä kohosi niin Nivalaan kuin Reisjärvelle. Uudisrakennuksien suunnittelusta vastasivat Oulun koulun arkkitehdit, mutta tyyli sai myös jäljittelijöitä. Nämä työt eivät aina täyttäneet ihanteidensa mittoja. "Ne olivat kopioita ulkoisilta muodoiltaan, mutta niiltä puuttui ydin", Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen arkkitehti Britta Passoja luonnehtii.
Myös Oulunsalossa Oulun koulun -tyylistä vaikutteita ottaneita rakennuksia tuli lisää, mikä olikin ollut kunnan aikomus. Niinpä Lentokentäntien varteen kohosi yritysrakennuksia, kasvavan kunnan tarpeisiin Pitkäkankaan alueelle ala- ja yläkoulu ja kirkonkylään päiväkoti. Kuntakeskuksen kehittämiskilpailussa vuonna 2006 pidettiin samaan liittyen kiinni punatiilestä, Jouko Leskinen kertoo.
Hyvin huollettu, huolella pidetty
Tuonaikaisen Oulunsalon asukasluku oli noin puolet nykyisestä, viitisen tuhatta. Miten neljännesvuosisata sitten valmistunut rakennus kykenee palvelemaan tämän päivän Oulunsaloa?
"Paremmin kuin olisin koskaan odottanut", Jouko Leskinen toteaa. Suunnitelmissa ollutta laajennusta ei ole tarvinnut rakentaa, sillä tilat ovat toimivat ja henkilöstömäärä on pysynyt nämä vuodet kutakuinkin samana.
"Viimeksi viime viikolla kävi vieraita, jotka eivät voineet millään uskoa talon ikää. Kunto hyvä, ovet eivät repsota", hän luettelee. "Hyvin rakennettua on ollut hyvä huoltaa."
Britta Passoja kiittelee oulunsalolaisten rohkeutta. "Kunnantalo on kestänyt aikaa. Se on selkeästi yksi oman aikansa tuote, ja ilmentää koko kunnan imagoa ja siitä on pidetty kiinni uudemmassakin suunnittelussa."
Kuntalaiset voivat olla ylpeitä: Kuntaliiton kilpailussa kauneimmasta kunnantalosta Oulunsalon punatiililinna selvisi eilisten lopputulosten perusteella finaalikahdeksikkoon.