Tilaajille

Pu­na­mul­ta­hal­li­tus sopii hyvin Matti Ah­teel­le – vakavan sai­rau­den kanssa elävä kon­ka­ri­po­lii­tik­ko kuun­te­li yli kolme kuu­kaut­ta vi­nyy­li­le­vy­jä ja on pienen pojan pappa

Matti Ahde nauttii lapsenlapsesta, kuuntelee musiikkia ja on yhä kiinni päivänpolitiikassa.

Matti Ahde pyrkii sairaudestaan huolimatta liikkumaan niin paljon kuin se vain on mahdollista. Kodin välittömässä läheisyydessä oleva Vanhankaupunginranta on yksi hänen mielikohteistaan. Taustalla vanha voimalaitos ja koski: ”Eikö siinä ole sähkömiehelle ja koskiensuojelijalle symboliikkaa.” Matti Ahde oli 1980-luvulla Suomen ensimmäinen ympäristöministeri, joka jo silloin ajoi päästörajoituksia. Nyt ilman epäpuhtauksien saaminen hallintaan on hänen mielestään se kaikkein tärkein tehtävä, jotta maapallo voidaan pelastaa tuleville sukupolville. Peli ei ole silti vielä menetetty. Ahde lainaa ympäristönsuojelun puolestapuhujaa, kuuluisaa simpanssitutkija Jane Goodallia: "Niin kauan kuin on toivoa, on maailmassa kaikki hyvin."
Matti Ahde pyrkii sairaudestaan huolimatta liikkumaan niin paljon kuin se vain on mahdollista. Kodin välittömässä läheisyydessä oleva Vanhankaupunginranta on yksi hänen mielikohteistaan. Taustalla vanha voimalaitos ja koski: ”Eikö siinä ole sähkömiehelle ja koskiensuojelijalle symboliikkaa.”
Matti Ahde pyrkii sairaudestaan huolimatta liikkumaan niin paljon kuin se vain on mahdollista. Kodin välittömässä läheisyydessä oleva Vanhankaupunginranta on yksi hänen mielikohteistaan. Taustalla vanha voimalaitos ja koski: ”Eikö siinä ole sähkömiehelle ja koskiensuojelijalle symboliikkaa.”
Kuva: Mauri Ratilainen Mauri Ratilainen

Juttu on julkaistu Kalevassa 8.6.2019.

Matti Ahde nauttii lapsenlapsesta, kuuntelee musiikkia ja on yhä kiinni päivänpolitiikassa. Kaikkien aikojen ensimmäinen ympäristöministeri on myös huomannut olleensa vuosikymmeniä aikaansa edellä.

Matti Ahde ja hänen Hilkka-vaimonsa muuttivat puolitoista vuotta sitten Helsingin keskustasta Arabianrantaan. Uusi koti on puolta pienempi kuin entinen, mutta paikka huikean kaunis. Kerrostalo on rauhallisen kujan liki viimeinen, sitten alkaa luonto. Tänään se tuoksuu merelle ja vastapuhjenneille syreeninkukille.