Matti Vanhanen heristi sormeaan - jos hänen yhteydessään voi ylipäätänsä käyttää tällaista ilmaisua - viikko sitten pääministerin haastattelutunnilla radiossa, kun häneltä kysyttiin, kenestä tulee uusi komissaari Suomen Pankin pääjohtajaksi perjantaina nimitetyn Erkki Liikasen jälkeen. Vanhanen piti seuraajakeskustelua sopimattomana siinä vaiheessa. Hän muistutti, ettei nimityksen yhteydessä saa syntyä pienintäkään epäilystä mahdollisista kytkennöistä.
Pääministeri sanoi, että Suomen Pankin pääjohtajan kuuluu olla ehdottoman riippumaton kaikista sidonnaisuuksista ja kytkennöistä. Hän viittasi kysymykseen sisältyneeseen epäilyyn mahdollisesta virkapaketista SDP:n ja keskustan välillä.
Yleisestihän veikataan, että Suomen hallitus esittää poliittisen suhmuroinnin perusteella Vanhasen talouspoliittista neuvonantajaa Olli Rehniä Liikasen tilalle suomalaiskomissaariksi ainakin Liikasen jäljellä olevaksi virkakaudeksi eli heinäkuun puolivälistä lokakuun loppuun, jolloin nykyisten komission jäsenten virkakausi päättyy.
Ja jos Rehn pestin saa, hän on vahva ehdokas myös komission pysyväksi jäseneksi. Hän ehtii harjoitella työssä ja vetää kaulaa muihin. Hänet olisi ilman poliittista kytkentääkin kivutonta istuttaa Liikasen tehtävään loppukaudeksi asiaperustein: hän toimi pitkään Brysselissä Liikasen kansliapäällikkönä. Hän tuntee työn paremmin kuin ilmeisesti kukaan toinen Suomessa.
Liikanen on nyt nimitetty Suomen Pankin pääjohtajaksi virkaan, josta hän nostaa bruttoarvoltaan himpun verran parempaa palkkaa kuin komissaarina. Sosiaalidemokraatit saivat tahtonsa läpi ja oman poikansa komeaan virkaan. Nyt on aidossa punamullan hengessä keskustalaisten vuoro saada hyvitys.
Liikanen on pätevä ja sopiva pääjohtajaksi. Keskustalaisesta Rehnistä voi sanoa samaa komissaariehdokkaana. Liikasen heikko kohta on rahapolitiikan tuntemus, eikä Rehn ole toiminut komissaarina, mutta eipä siinä tehtävässä ole ehtinyt pätevöityä kukaan muukaan suomalainen paitsi Liikanen. Rehnin etuna on vielä vihreä jäsenkirja.
Juuri tässä on villakoiran ydin. Kukaan muu ei kelpaa huippuvirkoihin Vanhasen hallituksen aikana kuin sosiaalidemokraatti tai keskustalainen. Sixten Korkman oli Liikasen veroinen hakija, ja entisenä keskuspankkilaisena hän on myös rahapolitiikan ekspertti toisin kuin Liikanen. Korkmanin ongelma oli se, ettei hän ole poliittisesti sitoutunut.
Huvittavaa nimityksessä oli myös se, ettei kukaan keskuspankkilainen kelvannut. Keskuspankin johtokunnassa ei siis pysty pätevöitymään johtokunnan puheenjohtajaksi.
Sama poliittinen kuvio nähtiin jo marraskuussa Sitran yliasiamiesnimityksessä. Tähän huippupalkkaiseen tehtävään jyrättiin yksityisyrittäjä Esko Aho. Keskustan ja SDP:n napamiehet päättivät pelastaa entisen pääministerin epäonnisesta nimityskierteestä, johon hän oli ajautunut vastoin omaa tahtoaan. Aho väitti itse, ettei hän hakenut Sitraan, vaan hänet haettiin sinne.
Liikanen pyrki myös Sitran johtoon, ja hän olisi ollut tehtävään Ahoa ansioituneempi. Silti Aho valittiin. Mikkelin suuri poika on kuitenkin syntynyt kultalusikka suussa. Hän sai hyvityksensä nopeammin kuin kukaan osasi ajatella, kun sairaus vei Matti Vanhalan eläkkeelle ennen aikojaan.
Sitrassa jäi näppejään nuolemaan professori Bengt Holmström, jota Sitran hallitus esitti Aatto Prihtin seuraajaksi. Hänen heikkoutensa oli sama kuin Korkmanin: jäsenkirjan puute.
Vanhasen hallituksesta on jätetty pois nimityksiä junailevat ministerit. Näin halutaan kertoa, ettei hallitus tee virkapaketteja. Se näyttää pitävän myös paikkansa siinä mielessä, etteivät SDP ja keskusta enää sovi useiden virkojen jaosta nipussa, kuten ennen vanhaan tapahtui.
Mutta siitä huolimatta vanha logiikka toimii. Punamultapuolueiden ei tarvitse tehdä paketteja. Nimityksiä junailevat henkilöt ymmärtävät muutenkin yskän. Tulokset puhuvat puolestaan - ja vielä vahvemmin, jos Rehn lähtee Brysseliin.
Kuinka ollakaan, Liikanen antoi jo perjantaina lausunnon, että olisi hyvä, jos hänen tilalleen tulisi henkilö, joka voisi jatkaa komissiossa seuraavan kauden. Voiko tuota lukea muuten kuin suuren asiantuntijan vihjeenä Rehnin puolesta?
Palaset loksahtelevat kuin itsestään paikalleen, ja pienin hallituspuolue RKP:kin pääsee siitä osalliseksi. Tuore osoitus siitä on Kansaneläkelaitos. Sieltä ei vähennetäkään RKP:n nimikkojohtajan virkaa, kuten Kelan valtuutetut esittivät. Johtajien määrän supistuksen estää punamultahallituksessa tehty sopimus.
Suurten poliittisten nimitysten listalta puuttuu vielä yksi palikka: Yleisradio. Sinne pitäisi löytää uusi toimitusjohtaja. Arne Wessbergin kuuluisi olla jo eläkkeellä, mutta hän on joutunut ottamaan jatkoajan vuoden loppuun, kun toistaiseksi ei ole löytynyt sopivaa demaria, joka suostuisi ottamaan vastaan SDP:n vanhan läänityksen. Monilta poliittisesti ansioituneilta tovereilta on kysytty, mutta he ovat kieltäytyneet. Etsintä jatkuu.
Näissä oloissa olisi luontevaa panna toimitusjohtajan paikka avoimeen hakuun, jotta suuren yhteisen yhtiön johtoon saataisiin kovan tason ammattilainen, mutta se ei käy päinsä. Keskusta ja kokoomus ovat saaneet jo aikaisemmin omat poikansa Ylen johtoon, joten ne pysyvät kuuliaisina tehdylle nimityspaketille, joita ei saa kutsua paketiksi.
Sitoutumattomien huippuammattilaisten ainoa lohtu tätä menoa katsellessa on se, että punamulta on sentään tainnut parantaa pikkuisen tapojaan. Heidät sivuutetaan nyt henkilöillä, joilta löytyy kovan tason osaamista.
Ennen kuka tahansa jäsenkirjallinen demari tai keskustalainen saattoi ohittaa sitoutumattoman ammattilaisen, jopa vahtimestarina.