Jos sattuisi käymään niin mukavasti, että Suomi voittaisi USA:n puolivälierissä, ilo loppuu valitettavasti kuitenkin siihen. Suomella ei ole MM-finaaliin mitään asiaa, ja siihen on yksi painava syy.
Venäjä.
Vaikka värisävy on aikaisempaan verrattuna hiukan hailakampi, punakone on noussut tuhkasta ja tullut jääkiekkoilevan maailman riemuksi takaisin esittämään täydellistä virtuositeettia. Se jauhoi voitonpäivän kunniaksi Tshekin täysin pyörryksiin, pelasi uskomattoman kovalla intensiteetillä ja osoitti suurta intohimoa peliin.
Asioiden edelle ei pitäisi mennä, mutta jos käy niin, että Suomi ja Venäjä kohtaavat lauantaina välierissä, Venäjän kertoimeksi voin luvata 1,005 ja Suomella vaikka sata. Panokseksi kelpaa valuutta kuin valuutta.
Asetelma on vähän sama kuin 1970-luvulla, jolloin Suomi otti Neuvostoliitolta selkäsaunan kerta toisensa jälkeen. Välierävoitto vaatisi vuoden 1971 ihmeen täydellistä toistumista. Tuolloin - tarkemmin 17.12. 1971 - Suomi voitti legendaarisessa Lushniki-hallissa isännät 4-2, ja Juhani Tamminen (!) teki kaksi maalia.
Vai voisiko samalle päivälle osua muutaman tunnin välein kaksi todellista pommia. Alkuillasta Suomi voittaa Venäjän, ja myöhään illalla Hanna Pakarinen voittaa Suomelle euroviisut.
Ei, sillä se on mahdollista vain ruotsalaisille, jotka voivat mahduttaa samaan päivään KOLME täysosumaa. Samana päivänä 4.5. 1991 Ruotsi sai triplajättipotin; vei Turussa jääkiekon MM-kultaa, Carola Häggqvist voitti euroviisut ja kaiken huipuksi joukkuepingiksen MM-kultaa.
Kullan tuoksu on Ruotsissa tuttua. Suomeen täysosumat osuvat loppujen lopuksi aivan liian harvoin. Mutta sen vuoksi mikään ei ole sen mukavampaa kuin voittaa Ruotsi. No, tämäkin herkku alkaa olla katoavaa luonnonvaraa.
Venäjä pelaa niin hyvää jääkiekkoa, että jo vuosia sitten kyynistyneellä toimittajalla tekee kesken ottelun mieli nousta seisomaan ja antaa supersuoritukselle ansaitut aplodit.
Aplodeista kyllä pitävät huolta äänekkäät venäläiskatsojat, jotka eläytymisellään täydellistävät areenan tunnelman.
Ketju Aleksandr Frolov - Jevgeni Malkin - Ilja Kovaltshuk on huikea. He kaikki ovat täydellisiä taitureita ja taiteilijoita - ja osaavat yhteis- ja joukkuepelaamisen jalon taidon.
Joukkue vahvistuu entisestään, kun siihen liittyy San Josen maalivahti Jevgeni Nabokov. Tämä voi hyvinkin olla se viimeinen ratkaiseva palanen, joka johdattaa Venäjän maailmanmestariksi.
USA-ottelussa leijonien polttopisteeseen joutuu ilman muuta maalivahti Kari Lehtonen, joka on parhaimmillaan täysin ohittamaton. Atlanta Trashers odottaa hänestä joukkueeseen samanlaista kestomuuria kuin Martin Brodeur on New Jerseylle.
Huhtikuun alussa Lehtonen pelasi uransa ensimmäiset NHL:n pudotuspelit. Ensimmäisen ottelun ennakkosuosikki Atlanta hävisi NY Rangersille 3-2. Toiseen otteluun Atlanta vaihtoi Johan Hedbergin. Turpiin tuli taas. Sitten oli Lehtosen vuoro: 0-7! Neljännessä ja viimeisessä pelissä Lehtosta ei enää jostain syystä tarvittu.
Lehtonen ei vielä ole pystynyt torjumaan suuria voittoja - ei Atlantalle, eikä leijonille.
Lehtoseen kannattaa kuitenkin luottaa. Hän on maalivahti, johon USA törmää kerta toisensa jälkeen.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi