Heinäkuun alussa Kambodzhassa päättyi pitkä odotus, kun lähes 30 kambodzhalaista ja ulkomaista tuomaria ja syyttäjää vannoi virkavalansa. Heidän tehtävänään on tuomita 1970-luvun loppupuolen punakhmerien hirmuhallinnon vielä elossa olevat johtajat kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Ensimmäiseksi vastaajaksi odotettu, punakhmerien viimeisenä komentajana toiminut 80-vuotias Ta Mok kuitenkin kuoli viime perjantaina hengityselinsairauden murtamana phnompenhiläisessä sotilassairaalassa.
Kambodzhan kansanmurhasta on kulunut jo kolme vuosikymmentä. Huhtikuussa 1975 punakhmereiksi itseään kutsuneet äärimaolaiset joukot valtasivat pääkaupunki Phnom Penhin ja ajoivat kaupunkien asukkaat pakkotyöhön maaseudulle. Demokraattisen Kamputsean maalaisutopiaa toteuttamaan pyrkinyt mustapaitainen armeija kielsi koulut, rahan, uskonnon ja yksityisomaisuuden.
Seuraavien 44 kuukauden aikana käytännössä kaikki maan koulutetut ihmiset vangittiin ja surmattiin. Kidutuksen avulla pyrittiin löytämään vallankumouksen petturit. Surmattujen lisäksi lukemattomat muut kuolivat nälkään ja pakkotyöhön. Arvioiden mukaan punakhmerien vallan aikana kuoli vähintään 1,7 miljoonaa ihmistä eli ainakin neljännes maan väestöstä.
Johtajien pitkä
tie tuomiolle
Yhdistyneiden kansakuntien vaatimaa tuomioistuinta ollaan yritetty saada pystyyn jo kymmenen vuotta, mutta maan oikeuslaitoksen heikkous ja rahan puute ovat lykänneet hanketta toistuvasti. Kambodzhan hallituksen ehtona on ollut se, että oikeudenkäynti pidetään omassa maassa ja pääosin paikallisten tuomareiden voimin. Nyt 45 miljoonan euron budjetti on saatu kasaan lähinnä Japanin ja Euroopan maiden avustuksin.
Monien tarkkailijoiden mukaan viivytysten takana on ollut maan itsevaltainen pääministeri Hun Sen. Hän oli itsekin punakhmerien sotilas, mutta loikkasi vuonna 1979 Vietnamin joukkoihin niiden vallatessa maan. Sissisotaa 1990-luvun alkuun asti käyneet punakhmerit antautuivat lopulta juuri Hun Senin hallitukselle. Myös Kambodzhan edellinen kuningas Norodom Sihanouk on esittänyt, että vanhat asiat ja ihmiset on jätettävä rauhaan.
Tuomiolle joutumista odottavat punakhmerien keskuskomitean jäsenet ovat todellakin iäkkäitä, pääosin yli 75-vuotiaita. Veli numero ykkösenä tunnettu Pol Pot kuoli vuonna 1998. Vain antautumista vastustaneet Ta Mok ja Tuol Slengin kidutusvankilan johtaja Duch ovat odottaneet oikeudenkäyntiä vankilassa. Muut puolen tusinaa johtajaa ovat vapaalla jalalla ja asuvat pääosin entisillä tukialueillaan Thaimaan rajan pinnassa.
Asianajajan mukaan teurastajan lempinimen saanut Ta Mok olisi ollut valmis astumaan oikeuden eteen. Eläessään Ta Mok kuitenkin kielsi tappaneensa ketään ja kertoi olleensa vastuussa vain patojen ja teiden rakentamisesta. Punakhmerien ideologian isä Nuon Chea, "Veli numero kaksi", on lupautunut kertomaan oman tarinansa oikeuden edessä.
Uhrien osallistuminen tärkeää koko kansalle
Arviolta jopa kaksi viidennestä kambodzhalaisesta kärsii edelleen kansanmurhan jälkitraumaattisista oireista. Oikeudenkäynti tullee avaamaan vanhoja haavoja, mutta samalla se voi tuoda tärkeitä vastauksia siihen, miksi kaikki tapahtui.
Punakhmerien valtaannousu johtui maaseudun väestön katkeruudesta yhteiskunnan eriarvoisuutta, kaupunkien porvarillista elämää ja Yhdysvaltain Vietnamin sotaan liittyneitä suurpommituksia kohtaan. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä selittänyt sitä, miksi demokraattinen utopia muuttui verilöylyksi koko kansaa kohtaan.
Kambodzhan dokumentointikeskus -säätiö on vaatinut hallitukselta ja YK:lta, että oikeuden istunnot on radioitava ja televisioitava koko kansalle. Säätiö on avannut keräämänsä punakhmerien aikakautta koskevan aineiston yleisölle, ja se aikoo myös tuoda yhteensä yli tuhat ihmistä eri puolilta maata seuraamaan oikeudenkäyntiä.
Tuomioiden lukemiseen menee kuitenkin vielä aikaa. Syyttäjät ovat vasta alkaneet koota todistusaineistoa ja miettiä, keitä vastaan syytteet nostetaan. Oikeuden istunnot alkanevat vasta ensi vuonna ja tuomioita saatetaan joutua odottamaan pari-kolme vuotta.
Silloin moni keskuskomitean veljistä saattaa olla tuomioistuimen ulottumattomissa.