Helikopterit surraavat, paloautot pörräävät ja palomiehet vetävät maastoon letkuja Kemijärven Juujärvellä, mutta metsäpaloalueen reunassa asuva Seija Ulkuniemi, 65, ei hötkyile. Ulkuniemen punaista taloa ja sen runsaskukkaista pihapiiriä ei ole koskaan sen 54 vuoden aikana vartioitu yhtä huolellisesti kun nyt tehdään. Niinpä Ulkuniemi nukahti tiistai-iltana vettä kuljettavan helikopterin valoihin ja ääneen ja heräsi aamulla hyvän yön nukuttuaan keittämään vävylleen riisipuuron.
Tiistaina puolen päivän aikaan alkaneen metsäpalon savu kohoaa kuumuuden kirkastamaa taivasta vasten vain noin puolen kilometrin päässä Ulkuniemen talosta. Talon suojelu on pelastusjohdon keskeisin asia. Samaan aikaan kun paloaluetta yritetään rajata lännestä ja idästä palokäytäviä rakentamalla, Ulkuniemen talon aluetta Rajavartioston helikopteri pommittaa vesisuihkeilla. Heikki Saukkosaari laskee, että puoleenpäivään mennessä 900 litran vetoista astiaa on tyhjennetty jo 75 kertaa.
Kahvit kävijöille
Ulkuniemen kännykkä pirisee tiheään. Tytär Oulusta, muut sukulaiset ja tuttavat ovat huolestuneita, miten Seijan kodin käy.
Rovaniemeltä marjametsään kotiinsa tullut Sirpa-tytär tunnustaa pelkäävänsä palon leviämistä, mutta emäntä sanoo luottavansa myös korkeimman suojeluun. Hänet on pidetty koko ajan hyvin ajan tasalla ja käyty kyselemässä vointia.
"Enpä olisi uskonut, että olen vielä tällaisessa pyörityksessä", sanoo Seija Ulkuniemi. Hän suhtautuu pihapiirissä piipahtaviin ihmisiin myönteisesti ja kiehauttaa kahvit kampanisujen kera.
Sekarotuinen Söpökin on joutunut mielipaikaltaan häkkiin räyskyttämään. Vilske Raajärventiellä on nyt aivan jotain muuta kuin hiljaisella kylätiellä talvella.
Kaikenlaista risukkoa
Kemijärven palopäällikkö Jukka Peltoperä sanoo metsäpaloalueella olevan kaikenlaista maastoa, mutta ei varsinaisesti tukkimetsää lainkaan. Paloalue on yksityisten maita, peltoa, jänkää, sekametsää ja risukkoa. Osa on niin vaikeakulkuista pusikkoa, että ilman helikopteria oltaisiin huutavassa hukassa.
Parimetristä nuorta taimikkoa on palanut kuutisen hehtaaria, paikalle tuhoja toteamaan tullut Niilo Posio tilittää. Häntä harmittaa, onhan tehty työ mennyt hukkaan.
Posio ei ole koskaan kysellyt metsän vakuutuksia siinä mielessä, että niitä ottaisi. "Olisi kannattanut, kun on tykkylumia ja muita ", Posio sanoo. Hän tunnustaa nousseensa jo aamuyöllä katselemaan näkyykö savua ja liekkejä.
Maanviljelijä Antti Sirviö, autonkuljettaja Ari Luusua ja lähihoitaja Sirpa Alajoutsijärvi kiskovat letkuja, ruiskuttavat vettä ja tarkkailevat tilannetta. Kemijärven vapaapalokuntalaisina he kuuluvat porukkaan, jota ilman ihmisten paloturvallisuus varsinkin maaseudulla olisi melkein oman onnensa nojassa. Kun kutsu käy, he joutuvat lähtemään käytännön sammutustöihin minimaalisella korvauksella, josta verottaja vie vielä puolet.
Kun Luusua sai tiedon metsäpalosta, hän kokosi seitsemän henkilön joukon Joutsijärveltä.Varajoukotkin on Luusuan mukaan kartoitettu, mutta eri asia on kuinka pitkäksi ajaksi heitä riittää. Antti Sirviö pelkää, että jo parin päivän kuluttua tulee ongelmia.Kaikki tietävät mitä metsäpalo heille merkitsee. Ensi talvena istutaan pirtissä, kun koulutukseen ei rahoja enää riitä.