Parin päivän aikana on kuultu kaksi liikenteeseen liittyvää huonoa tietoa.
Tiistaina kerrottiin, että Suomessa ajetaan päin punaista entistä useammin. Keskiviikon uutinen oli, että heinäkuun tieliikenteessä kuoli 36 ihmistä, kymmenen enemmän kuin vuosi sitten.
Kuolemanturmien nousua selittänevät laman jälkeen nousseet liikennemäärät. Tästä voi seurata, että tavoite pitää liikennekuolemien määrä tänä vuonna enintään 250 hengessä romuttuu.
Samalla joudutaan tekemään se ikävä johtopäätös, etteivät suomalaiset sittenkään ole tainneet muuttua liikenteessä yhtään aiempaa fiksummiksi.
Päätelmää tukee vastaansanomattomasti tieto punaisia päin ajamisen yleistymisestä. Joka neljännellä kerralla, kun valot vaihtuivat, yksi tai useampi autoilija ajaa päin punaisia.
Oululaisautoilijat olivat taas tilaston kehnointa osaa. Täällä punaista päin porhalletaan selvästi keskimääräistä useammin.
Pitää toivoa, että punaista päin kiihdyttävät ajurit vaihtaisivat polkimen kaasusta jarruun erityisesti lähiviikkoina, kun kaduille ja teille tulee tuhansia ekaluokkalaisia.
Kun liikkeessä oleva tuhatkiloinen esine törmää 20 kiloon ihmistä, jäljet tiedetään.
Eikä punaista päin ajamista voi puolustella muulloinkaan. Historia ei tunne monta tapausta, ettei punaista valoa olisi seurannut uusi vihreä.
Puolen minuutin viivästys kauppareissulla tai töihin mennessä ei oikeasti merkitse mitään.
Kaikkein tehokkain tapa karsia vaarallinen tapa saattaisi olla se, jos tärkeimpiin risteyksiin pystytettäisiin neuvostotyylinen liikennepoliisin tarkkailukoppi.
Kun se tuskin on mahdollista, Liikenneturvan ehdottama automaattivalvonta voisi olla toimiva malli. Hyvä olisi, jos se vielä voitaisiin toteuttaa paikasta toiseen siirrettävänä ratkaisuna.