Vasemmistoliitto valitsee viikon kuluttua ylimääräisessä puoluekokouksessaan seuraajan maaliskuussa tehtävänsä yllättäen jättäneelle Suvi-Anne Siimekselle. Puoluekoneisto on päässyt tasapainoon alkusokin jälkeen. Valinta viidestä ehdokkaasta näyttäisi tapahtuvan ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Puolueen linjaan ei ole odotettavissa suurempaa muutosta.
Sen verran housut kintuissa puolueväki kuitenkin yllätettiin, että peräsimeen valitaan henkilö, joka kykenee luotsaamaan puolueen ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kannatus oli viime eduskuntavaaleissa 9,9 prosenttia ja tuotti 19 paikkaa.
Ongelma eduskunnassa
"Ei minusta tässä mitään linjamuutosta ole näköpiirissä. Valittiinpa näistä ehdokkaista kuka tahansa, niin en usko, että mitään dramaattista tapahtuu", arvioi vanha puoluekonkari, SKDL:n entinen pääsihteeri Jorma Hentilä.
"Jos puhutaan linjoista, niin puoluehallituksen tai puoluejohdon ja eduskuntaryhmän välillä on huomattavia eroja ja ylipäänsä linjaongelmat ovat eduskuntaryhmässä."
"Jos nyt ajatellaan potentiaalisia ehdokkaita tähän tilanteeseen, niin Outi Ojala olisi ollut nyt paras mahdollinen, mutta hänhän ei nyt ole mukana", Hentilä haikailee.
"Hänellä on kokemusta sekä kotimaan politiikasta että kansainvälisistä asioista, on kielitaitoinen ja pärjää ilman tulkkia Pohjoismaissa, Euroopassa ja valtameren takana. Hän olisi tässä tilanteessa ollut paras mahdollinen."
"SKDL:ssä ja Vasemmistoliitossa on puheenjohtajina ollut aina hyviä tyyppejä, ajattelijoita, visionäärejä ja toivoisin, että jatkokin olisi sellainen", arvelee kainuulainen kansanedustaja Anne Huotari.
"Tässä välivaiheessa luulen, että etsitään enemmän sellaista toimitusjohtajatyyppiä, joka hoitaa vaalit. Sitten vuoden kuluttua on taas uusi tilanne ja uudet ehdokkaat, todennäköisesti", Anne Huotari sanoo.
"Tuolla kentällä on sellainen fiilis, että nyt halutaan nimenomaan sinne eduskuntavaaliveturi puheenjohtajaksi ja sitten 2007 katsotaan asiaa uudestaan. Eduskuntavaalit hoidetaan tällä porukalla ja tuloksesta riippuen katsellaan varmaan näyttöjenkin perusteella puoluejohtoa uusiksi", arvioi puolueen oululainen vt. puheenjohtaja Risto Kalliorinne.
Kriisi ei ole ohi
SKDL:n toimitsijana 18 vuotta ja siitä 7,5 vuotta pääsihteerinä kahden puheenjohtajan, Ele Aleniuksen ja Kalevi Kivistön aisaparina työskennellyt Jorma Hentilä tuntee puolueensa. Toimitsijauransa jälkeen Hentilä oli vielä 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa. Nykyisin vapaaherrana elelevä Hentilä oli juuri tuonut lautakuorman kesämökilleen Kärkölän Lappilan kylään, kun hän pysähtyi pohtimaan Vasemmistoliiton tilaa.
"Minä näen Vasemmistoliiton ongelmat oikeastaan kolmessa asiakokonaisuudessa. Yksi on EU-politiikka ja osittain siihen liittyen turvallisuuspolitiikka. Toinen asiakokonaisuus on tämä iänikuinen hallitus, ajatus osallistumisesta hallitukseen ja mitä se puolueelta edellyttää. Kolmas on kyllä ihan tällainen toimintatapa", Hentilä linjaa.
"Joku on sanonut, että kun Suvi-Anne Siimes erosi puheenjohtajan paikalta, niin kriisi on ohi, mutta ei kriisi ole ohi, vaan vaatii entistä tiukemmin ratkaisua näissä kysymyksissä."
Hentilä katsoo ongelmien istuvan nimenomaan puolueen eduskuntaryhmässä, joka vetää aivan eri linjaa kuin puolueen johto. EU-problematiikka ei koske koko ryhmää, vaan sen sisällä voimakkaasti vaikuttamaan pyrkiviä kansanedustajia. Vaikka Hentilä välttää mainitsemasta nimiä, sormi osoittaa esimerkiksi Jaakko Laaksoa ja Esko Juhani Tennilää. Hentilän mielestä he ovat jämähtäneet pyörittämän iänikuisen vanhaa levyä.
"He eivät ole kyenneet vaihtamaan näkökulmaa. He toimivat ikään kuin tässä mietittäisiin ollaanko EU:ssa vai eikö siellä olla, kun pitäisi lähteä siitä että siellä ollaan. Kysymys kuuluu, miten Suomi toimii EU:ssa ja miten pitäisi toimia niin, että Suomi toimisi Vasemmistoliiton haluamalla tavalla."
Vasemmistoliitto on työväenliikettä ja sen tradition jatkaja. Jorma Hentilä äimisteleekin kuinka joidenkin näkökulma on käpertynyt kansalliseksi kun työväenliike perustamisestaan lähtien on ollut kansainvälistä, internationaalia. Etenkin näinä aikoina, kun yleismaailmallistuminen tai globalisaatio on kuitenkin hallitseva ilmiö koko maailman mitassa.
Hentilän mielestä katseen ja perspektiivin pitäisi yltää kansallisten rajojen yli ja toimia sen mukaisesti. Se linkittyy myös turvallisuuspoliittiseen näkökulmaan, etenkin EU:n nopean toiminnan joukkojen osalta, joihin osa eduskuntaryhmästä ja jäsenistöstä suhtautuu kriittisesti.
"Okei, ne joukot ovat olemassa ja Suomi on päättänyt osallistua niihin, ne olivat turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa mukana. Nyt ei riitä enää se, että vastustetaan vaikka kuinka nyt ei tykkäisi koko hommasta. Pitää katsoa, millä tavalla Suomi on niissä mukana," Hentilä tähdentää.
Njet, njet -linja
"Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että puolueessa ei ole ollut niin paljoa ongelmia kuin eduskuntaryhmässä on ollut", vahvistaa myös Anne Huotari.
"Jaakko Laaksohan ei ole koskaan mittauttanut omaa kannatustaan puolueessa, missään elimessä puolueen sisällä. Hän ilmeisesti tietää, että hänen linjansa ei kovin suurta kannatusta saa", Huotari sanoo.
Hänen mielestään nuoremman, ehdokkaana olevan sukupolven toimintatapa on erilainen, vaikka heillä saattaakin olla samantapaisia mietteitä. Se ymmärtää Huotarin mielestä yhteistyön merkityksen, eikä ole niin ehdoton.
"Tämä Laakson-Tennilän 1970-lukulainen linja on just ei, ei -linja, häviävä luonnonvara", Anne Huotari nauraa. "Tätä 1970-lukulaista linjaa voisi nimittää njet, njet-linjaksi. Nämä uudet ihmiset eivät tunnista sitä."
Myös Huotari katsoo, että puolueen sisällä, lähinnä siis eduskuntaryhmän työssä näkyvä toisenlainen virtaus kulminoituu Euroopan unioniin ja turvallisuuspolitiikkaan.
"Ne ovat ne kipukynnykset, varsinkin nyt kun unionin toiminta on ollut aika halvaantunutta ja muuta ei tunnuta saavan aikaan kuin jotakin peräkärrydirektiivejä. Isoissa asioissa on vaikea saada päätöksiä ja tämmöiset älyttömät direktiivit ovat saaneet ihmiset yleisesti miettimään, onko tässä mitään järkeä ja siitä kansalaisista kumpuavasta ihmettelystä nämä EU-populistit ovat saaneet vettä myllyynsä."
"Tämä njet, njet -linjahan lähtee siitä, että tavallaan seurataan näitä valtavirtoja, voimistuvia virtoja, joissa on jonkun asian vastustaminen. En usko, että todellisuudessa monikaan haluaisi pois EU:sta. Kysymys on siitä, halutaanko EU:n sisällä vaikuttaa vai ei."
Ei median valinta
Huotari arvioi puolueen tulevan linjan riippuvan siitä, kuka valitaan, koska puheenjohtajalla on aina osuutensa linjaukseen. Hän muistuttaa kuitenkin puoluehallituksen ja -valtuuston roolista ja ainakin tulevan vuoden ajan nämä samat elimet jatkavat entisessä koostumuksessa.
"Toivoisin, että se linja ei kovin paljoa muutu, jos halutaan olla uskottava puolue. En oikein usko tällaiseen vasemmistopopulistiseen linjaan, jossa ei olisi jalat maassa ollenkaan", Huotari miettii.
Hän ei myöskään usko, että Siimeksen jälkeen puolue ikään kuin ottaisi askeleen taaksepäin, vanhakantaisempaan suuntaan.
"Toivon, että tällainen avoimuus, yhteistyö ja sellainen toimintamalli, jossa ollaan uskottavia, jatkuisi, että ei lähdetä kauhean räksyttämisen tielle oppositiopolitiikassa, vaan ollaan vastuullisia. Toivon kyllä uutta aktiivisuutta uuden puheenjohtajan myötä omien esitysten valmisteluun. Että välillä keskusteltaisiin muustakin kuin mitä hallitus on tehnyt tai jättänyt tekemättä."
Huotari varoo ottamasta kantaa kenenkään ehdokkaan puolesta, vaikka julkisuus esimerkiksi on nostanut vahvasti esiin Martti Korhosen.
"Ensimmäinen kierros puheenjohtajavaalissa pitäisi käydä avoimesti ja aidosti niin, että jokainen äänestää sitä henkilöä, jonka katsoo parhaaksi puheenjohtajaksi. Sitten toisella kierroksella ne kaksi, jotka ovat saaneet eniten ääniä, kisailevat ja vasta sitten alkaisi tällainen junttaus - jos sellaista ylipäätään tarvitaan", Huotari korostaa.
"Tiedotusvälineet ovat nostaneet Korhosta voimakkaasti. Hänellä tietysti on kokemusta, että kyllä hän varmaan tämän vuoden voi olla, eli on siinä mielessä vahvoilla. Minä en silti haluaisi, että media valitsee puheenjohtajan, ihmisille syntyy helposti käsitys, että hänet olisi ikään kuin valittu."
Perinteiden kaipuuta
Risto Kalliorinne on sanonut, että Suvi-Anne Siimeksen linja edusti yhteistyökykyä korostavaa ajattelua ja tähtäsi selkeästi hallitusvaltaan.
"Uskon, että se linja tulee jatkossakin pitämään. Vasemmistoliitossa tullaan tavoittelemaan yhteistyökykyä muihin puolueisiin nähden ja sellaisia vaalituloksia ja linjauksia, joilla valtaa voidaan myös olla käyttämässä", Risto Kalliorinne arvioi.
Hänen mukaansa keskustelu ehti välillä liikaakin ajautua puolueen kannattajakunnan kannalta toisarvoisiin kysymyksiin, kuten YK-mandaattivääntöihin. Kalliorinne haluaa itsekin palata perinteisempiin kysymyksiin.
"Jos puhutaan politiikan sisältöpainotuksista, kentällä on olemassa kaipuuta perinteisiin teemoihin palaamisesta. Ne liittyvät yhteiskunnan eriarvoistumiseen, tuloerojen kasvuun, julkisten palvelujen yksityistämiseen ja kuntapalvelujen turvaamiseen."