Euroopan parlamentin jäseniltä Piia-Noora Kaupilta (kok.) ja Esko Seppäseltä (vas.) irtoaa herkästi tokaisu: "Tästä olen samaa mieltä." Silloin, kun he ovat samaa mieltä. Ja ovathan he. Kuten siitä, että Suomessa tervataan veneet tulevaisuudessakin.
Terva, jonka käytön EU oli kieltää Suomessa, ei ole ainoa asia, joka yhdistää EU-myönteistä Kauppia ja EU-kriittistä Seppästä. Kummankin mielestä Suomen on ollut turha siunata EU:n perustuslaillista sopimusta vielä, koska se ei kumminkaan tule sellaisenaan voimaan.
Eroja näiden kahden euroedustajan mielipiteistä löytyy paljon helpommin kuin yhdistäviä tekijöitä.
Kauppi liputtaa avoimesti EU:n pahasti halvaannuttaneen perustuslaillisen sopimuksen puolesta. "Olen 150-prosenttisesti perustuslakisopimuksen sisällön takana. Sopimuksen ratifiointi on tässä vaiheessa tarpeetonta, sillä eduskunta sitoutui sen sisältöön jo hyväksyessään asiaa koskevan selonteon keväällä."
Hänen mielestään EU:n päätöksentekomenettelyä täytyy uudistaa, jotta nyt 25 jäsenmaan unioni kykenee ylipäätään tekemään päätöksiä. Hän näkee sopimuksen lisäävän demokratiaa ja tuovan avoimuutta päätöksentekoon.
Seppänen heiluttaa punaista korttia vähintään yhtä kiivaasti perustuslakia vastaan. Hän haluaa nähdä EU:n valtioliittona, jossa toimintaa ohjaavat valtiosopimukset eikä yhteinen perustuslaki. "Vastustan ylikansallisen päätöksenteon lisäämistä. Vastustan muutoksia, jotka tähtäävät suurten maiden vallan kasvuun."
Nyky-EU puolestaan kelpaa Seppäselle: "Tämän kanssa voidaan elää. En vaadi tästä EU:sta eroamista. Se kostettaisiin Suomelle taloudellisesti."
Uusi sopimus, vanha sisältö
Jo yksistään se, että Ranska ja Hollanti hylkäsivät peruslaillisen sopimuksen kansanäänestyksissään, merkitsee, ettei sopimusta synny tältä pohjalta. Piia-Noora Kauppi uskoo, että perustuslaillinen sopimus hyväksytään kuitenkin ennen vuotta 2009, ja se sisältää jotakuinkin samoja asioita kuin jäihin pantu ehdotus.
Esko Seppänen muistuttaa, etteivät Ranskassa ja Hollannissa suoritetut kansanäänestykset olleet sattumatuloksia. EU:n vastaisuus on jopa kasvanut näissä maissa. Seppäsen teettämän mielipidemittauksen mukaan Suomessakin 48 prosenttia vastustaa perustuslakia ja vain 22 prosenttia kannattaa sitä.
Seppänen ennustaa, että suuret EU-maat ajavat sopimuksen läpi Kroatian EU:hun hyväksymisen varjolla. "Kroatian liittymissopimukseen kytketään perustuslakisopimuksen niitä osia, jotka halutaan ajaa läpi ja joita ei tarvitse viedä kansanäänestykseen."
"Esko ei puhu ihan pehmeitä", Kauppi heittää. Jotkut ovat esittäneet tätä yhdeksi vaihtoehdoksi. Kauppi ei kannata tällaista kikkailua. Hänen mielestään tärkeintä ei kuitenkaan ole se, miten lopputulokseen päästään, vaan itse tulos.
Seppänen leimaa tällaiset toimet salakuljetukseksi - "vääräksi, mutta todennäköiseksi menettelytavaksi". Tätä kautta EU:n perussopimuksiin tuodaan liittovaltionomaisia ja militaristisia elementtejä. Juuri niitä periaatteita, joita Seppänen kynsin hampain vastustaa.
Kauppi näkee järjestelyn annin täysin eri tavalla. Hänelle ylikansallisen päätöksenteon kasvattaminen tarkoittaa päätöksenteon tehostamista; vaaleilla valitun europarlamentin vallan kasvattamista. Luvassa on myös lisätä kansallisten parlamenttien valtaa.
Euroopan unionin kykyä puuttua lähialueilla puhkeaviin kriiseihin Piia-Noora Kauppi pitää yhtenä eurooppalaisen yhteistyön koetinkivenä. Vaikka EU on rakentanut yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, yhteistyö on kovan paikan koittaessa tökkinyt.
Hän kaipaa uusia mekanismeja, jotta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kyetään käyttämään entistä enemmän yhteistä ääntä ja ehkäisemään kriisejä. Ettei käy niin kuin Balkanilla Jugoslavian hajotessa. "EU oli housut kintuissa, eikä pystynyt estämään kansanmurhaa", Kauppi kommentoi.
Esko Seppänen puolestaan kavahtaa suunnitelmia, jotka mahdollistavat sen, että Suomen EU-taistelujoukko-osasto voisi osallistua hyökkäysluonteisiin tapahtumiin maan rajojen ulkopuolella. EU vaati Suomea poistamaan kriisinhallintalaista määräyksen, jonka mukaan osallistuminen operaatioihin voisi tapahtua vain YK:n päätöksellä.
Tämä merkitsee Seppäsen mukaan sitä, että Suomi voi hyökätä kolmansiin maihin myös "laittomasti" ilman YK:n valtuutusta. "Enää ei operoida asevelvollisilla oman maan puolustamiseksi, vaan palkkasotilailla vieraissa maissa EU:n päätösten toteuttamiseksi."
Kauppi väittää, ettei YK:n peruskirjaa olla unohtamassa, vaan EU on valmis menemään vain sellaisiin operaatioihin, jotka ovat YK:n hengen mukaisia.
"Myös Yhdysvallat meni Irakiin siinä hengessä", Seppänen heittää väliin.
Kauppi huomauttaa, ettei ketään suomalaista, varsinkaan asevelvollisia, olla lähettämässä pakolla mihinkään kansainvälisiin operaatioihin. Toimiin osallistuvat tämäntyyppisiin tehtäviin koulutuksen saaneet vapaaehtoiset ammattihenkilöt. Osallistumisesta kriisinhallintaoperaatioihin päättää ainoastaan Suomen eduskunta.
"Kun Suomi päivystää, on vaikea sanoa, että emme lähtisikään, jos tilanne tulisi", Seppänen muistuttaa.
Suurvalta kiinnostaa Venäjää
Suomen EU-jäsenyysaikana suhde Venäjään on muuttunut. Esko Seppänen tähdentää, että Suomen Venäjän-suhteet ovat aina olleet erinomaisessa kunnossa, minkä vuoksi hän ei ymmärrä sellaisia vaatimuksia, että EU:n pitäisi puhua Venäjän kanssa yhdellä äänellä.
"Joka tapauksessa EU:n suuret jäsenmaat hoitavat suhteet kahdenvälisesti: Saksa rakentamalla kaasuputken, Italian Berlusconi kutsumalla Putinin tyttäret lomalle ja Ranska ja Englanti omilla tavoillaan. Miksi Suomi ei voi hoitaa suhteita Venäjään kahdenvälisesti?" Seppänen ihmettelee.
Seppäsen mielestä Suomen pitää pyrkiä saavuttamaan Venäjän kanssa paremmat suhteet kuin mihin EU pystyy. EU:ta hän pitää Venäjään kielteisesti suhtautuvien maiden vankina.
Piia-Noora Kauppi ei allekirjoita väitettä, etteikö Suomi harjoittaisi kahdenvälistä yhteistyötä Venäjän kanssa. Hän kuitenkin huomauttaa, etteivät Venäjää aidosti kiinnosta Suomen asiat, sitä kiinnostaa vain Venäjän suurvalta-aseman tulevaisuus. Kauppi arvosteleekin kiperästi sitä, että EU:ssa tehdään Venäjän-politiikkaa liikkaa Venäjän ehdoilla.
"Kahdenvälisiä suhteita rakennetaan Venäjän aloitteesta. Altavastaajina ovat jopa Euroopan suuret kansallisvaltiot, jota ovat riippuvaisia Venäjän energiasta. Tällä hajota ja hallitse -taktiikalla Venäjä pyrkii pitämään EU:n kokonaisuuden edun pois neuvottelupöydistä", Kauppi väittää.