Tällä viikolla ensi-iltansa Suomessa saava Kaija Saariahon oratorio Simonen kärsimys on vahvasti uskonnollinen teos.
Teoksen tarkoitus ei ole julistaa minkään yhden uskonnon totuutta, mutta sen luonnolliseksi vertailukohdaksi asettuvat suuret kristilliset passiot eli kärsimysnäytelmät kuten Johann Sebastian Bachin Matteus- ja Johannespassio.
Teoksessa on viisitoista ristin asemaa kuten katolisessa ristintiessä. Oratorion kertomassa jylhässä tarinassa on kysymys Kristuksen seuraamisesta järjen ja tavanomaisen uskonnollisuuden tuolle puolen.
Simonen kärsimyksen tulkitsee Finlandia-talossa 17. ja 18.8. suurelta osin sama kansainvälinen taiteilijaryhmä, joka vei sen maailmankartalle Wienissä.
Ranskaksi kirjoitettu La Passion de Simone (Simonen kärsimys) sai maailman ensi-iltansa Mozartin juhlavuoden tilausteoksena viime vuonna Wienissä.
Millaisen tarinan Kaija Saariaho ja libreton kirjoittanut Amin Maalouf kertovat oratoriossaan, joka on kirjoitettu suoraan osaksi maailmankulttuuria?
Teoksen päähenkilö Simone, alias Simone Weil (1909-1943), syntyi Pariisissa yläluokkaiseen ja etuoikeutettuun juutalaisporvaristoon, siihen kadonneeseen maailmaan, jota Marcel Proust on romaaneissaan kuvannut.
Renaultin hihnalle
Simone oli monilahjakas ihmelapsi: kielinero, matemaatikko ja syvällinen filosofi, joka sai käydä aikansa parhaat eliittikoulut ja jolle kaikki enteili loistavaa tulevaisuutta.
Kultalusikka suussa syntynyt Simone oli kuitenkin nuori radikaali, joka halusi etsiä vaihtoehtoa kapitalistiselle yhteiskunnalle. Hän innostui aluksi marxismista ja anarkismista.
Porvarillisten vanhempiensa kauhuksi hän jätti opintonsa kesken ja pestautui liukuhihnatöihin Renaultin tehtaille kokeakseen tavallisen työläisen kurjan elämän. Hän oli mukana perustamassa ammattiyhdistyksiä ja organisoimassa lakkoja.
"Punaiseksi neitsyeksi" sanottu nuori idealisti joutui kerta toisensa jälkeen pettymään. Pääoman ja työn ristiriidasta löytyivätkin vain saman materialistisen kolikon kaksi eri puolta.
Tapaus Assisissa
Kun Weil matkusti Italiassa, osui Assisin kaupunkiin, jossa polvistui rukoilemaan - ensimmäistä kertaa elämässään.
Alttari oli sama, jolle Pyhä Franciscus Assisilainen oli polvistunut monta vuosisataa aikaisemmin.
Kristuksen henki valtasi Weilin, ja hän liittyi pyhimysten ketjuun. Weil kirjoitti tajunneensa kristinuskon olevan orjien uskonto. Niinpä hänhalusi tulla Kristuksen orjaksi, vaikka oli juutalainen.
Weil kuoli nälkään
Toisen maailmansodan aikana Weilin perhe joutui natsien kuulusteltavaksi, mutta rahan ja suhteiden avulla he pääsivät turvaan Yhdysvaltoihin. Simone palasi vapaaehtoisesti Eurooppaan liittyäkseen de Gaullen johtamiin vastarintalikkeen joukkoihin Englannissa. Hentoa intellektuellityttöä ei kuitenkaan sotilaaksi kelpuutettu.
Silloin Simone aloitti toisenlaisen taistelun. Solidaarisuuden osoituksena kärsivälle kansalleen hän kieltäytyi syömästä normaalisti, "koska Ranskassa lapsilla ei ollut maitoa", ja ennen pitkää kuoli aliravitsemukseen.
Hänen jälkeenjääneistä papereistaan löytyneet mystiset kirjoitukset sielun suhteesta Jumalaan toivat hänelle maailmanlaajuisen maineen.
Ne on julkaistu suomeksi nimellä Painovoima ja armo (Otava). Kirjassa Weil pohtii Italian Assisissa kokemaansa Kristus-näkyä.
Laukussa painovoima
Kun Saariaho lähti jatkamaan sävellysopintoja Freiburgiin 1980, hän pakkasi mukaansa juuri Painovoiman ja armon.
"Kirjan lauseet seurasivat minua parin vuosikymmenen ajan, ennen kuin niistä syntyi tämä oratorio. Kaikkia ajatuksia en ymmärrä vieläkään, ja monia niistä en allekirjoita lainkaan", Saariaho sanoo.
Säveltäjä kertoo yrittävänsä ottaa etäisyyttä omaan elämään ja maailman tapahtumiin Weilin kirjoituksilla, "joissa yhdistyy tiedenaisen ja mystikon totuudentavoittelu."
Oratorion yksi avain on arvoituksellinen miestanssija. Hän voi edustaa enkeliä tai paholaista, ilmestystä tai harhanäkyä. Passion loppukohtauksessa tanssija muuttuu Kristukseksi, jonka käsivarsille Simone kuolee. Supisuomalaisena vertauskuvana tulee mieleen Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset.
"Minulla on tunne, että tuon takaisin kotiin hedelmiä niistä siemenistä, jotka aikoinani otin matkalle mukaan", Saariaho sanoo.
Simonen kärsimys Finlandia-talossa perjantaina 17.8 ja lauantaina 18.8. Esityksen alkavat klo 19.30.
Avoin keskustelutilaisuus Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa torstaina 16.8. klo 15. Paikalla on säveltäjä Kaija Saariahon lisäksi ohjaaja Peter Sellars sekä kapellimestari Esa-Pekka Salonen.