Suomen lehdistö oli aktiivinen poliittinen toimija jo ennen talvisotaa, ja teki tiivistä yhteistyötä virallisten tiedotus- ja propagandaorganisaatioiden kanssa talvisodan aikana, selviää filosofian lisensiaatti Sinikka Wunschin lauantaina Oulun yliopistolla tarkastettavasta väitöskirjasta. Yleisen historian laitokselle tehty väitöskirja on saanut nimekseen Punainen uhka: Neuvostoliiton kuva johtavassa suomalaisessa sanomalehdistössä maaliskuusta 1938 talvisodan päättymiseen maaliskuussa 1940.
Tutkimuslähteinä Wunschilla ovat olleet tuona aikana julkaistut sanomalehtien kantaa ottavat artikkelit, eli pääkirjoitukset sekä poliittiset pakinat.
"Oleellista ja tärkeää on jo se, että nyt on ensimmäistä kertaa tutkittu, mitä tuon ajan sanomalehdissä oikeasti kirjoitettiin ja spekuloitiin. Varsinkin YYA-kaudella ihmisillä oli hyvinkin erilaisia mielipiteitä siitä, minkälainen ilmapiiri vallitsi 1930-luvun lopulla", toteaa Wunsch.
Wunschin mukaan sanomalehtien rooli Suomen sisä- ja ulkopolitiikassa oli aktiivinen jo ennen sotaa. Suomen ulkopolitiikan punaisena lankana kulki 1930-luvun lopulla Neuvostoliiton muodostaman uhan eliminoiminen ja samaan päämäärään pyrki myös sanomalehdistö sekä tiedottajana että tietoisena toimijana.
Sodan uhka lähensi lehtiä
Neuvostoliiton uhka lähensi suomalaisia eri aatesuuntia edustavia sanomalehtiä, ja mitä jännittyneemmäksi tilanne tuli, sitä yksimielisemmin Neuvostoliittoa kohtaan esiinnyttiin. Talvisodan henki näkyi sanomalehdistössäkin, toteaa Wunsch.
"Lehtien yhtenäisyys ei ollut pelkkää sattumaa. Lehtien omistajat ja päätoimittajat olivat voimakkaita poliittisia vaikuttajia, jotka toimivat tietoisesti päämäärän hyväksi."
Tutkimuksessaan Wunsch huomasi, että lehdistön Neuvostoliiton vastaista kirjoittelua on pidetty spontaanimpana kuin se olikaan. Vuonna 1937 perustettu Valtioneuvoston tiedotuskeskuksen ja Päämajan propagandaosaston alaisuudessa toiminut Finlandia Uutistoimisto tuotti syksystä 1938 talvisodan päättymiseen asti jatkuvasti artikkeleita lehdille.
"Artikkeleista muokattiin erilaisia eri lehtien aatteen mukaan. Kirjoittajille annettiin ohjeita siitä, mitä painotetaan ja mistä ei pidä kirjoittaa. Se oli jakelukoneisto. Ei puolueiden kautta toimiva, vaan valtakunnallinen organisaatio."
Propaganda
toimi hyvin
Neuvostoliiton tulkinnan mukaan talvisotaan johtaneista pitkän aikavälin syistä suurin oli Saksan uhka ja Suomen saksalaismielisyys. Wunschin mukaan talvisotaan edeltävän ajan ja talvisodan ajan lehtikirjoittelu ei tue päätelmää.
"Saksan ihailu karsiutui pois jo 1930-luvun lopulla ja lehdistö samaistui lähinnä anglosaksiseen maailmaan ja lehdistökulttuuriin. Vastakkainasetteluksi tulivat diktatuuri ja demokratia. Katsottiin, että Neuvostoliitto ja Saksa kaventavat lehdistön vapautta."
Wunschin mukaan viesti meni perille hyvin. Lukijoiden mielipiteet ja virallinen propaganda olivat lähellä toisiaan, eikä yleisölle tarvinnut vakuutella, mikä Suomea odottaa, jos Neuvostoliitto onnistuu hyökkäyksessään.
"Tosiasia on, ettei propaganda onnistu, jos se on kansan tahdon vastaista. Tilannetta voisi verrata tämän hetken Yhdysvaltoihin ja Irakin tilanteeseen", huomauttaa Wunsch.
Tutkimuksessa olivat mukana sitoutumattomat Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet, Isänmaallisen Kansanliikkeen Ajan Suunta, kokoomuksen Uusi Suomi, maalaisliiton Ilkka, edistyspuolueen Turun Sanomat, sosialidemokraattien Suomen Sosiaalidemokraatti sekä ruotsalainen Dagens Nyheter ja yhdysvaltalainen New York Times.
Alunperin Wunschin tutkimussuunnitelmaan kuului myös välirauhanaika jatkosodan syttymiseen saakka, mutta aineiston runsauden takia aihetta oli rajattava. Materiaali Wunschilla kuitenkin on jo kerättynä, joten jatkotutkimusta on lupa odottaa.
