"Vedät taivaan auki
yhdellä siveltimen vedolla
rajusti kuin ainoan oven"
"On otettava siveltimeen
niin syvää
tulenpalavaa punaista
ettei sellaista ole"
"Elämä on nopea
Afroditen hymy"
"Olen parhaimmillani sivellin ja kynä kädessä", sanoo kuvataiteilija ja runoilija Terttu Jurvakainen. Hänen perustamansa kesägalleria Muhoksella täyttää 30 vuotta ja taiteilijan ensimmäisestä julkisesta näyttelystä on 40 vuotta.
"Menen ateljeehen syksyllä ja tulen sieltä keväällä pois."
Terttu Jurvakainen kertoo ilmentävänsä työssään samoja arvoja kuin Egyptin taide: kauneutta, totuutta ja hyvyyttä.
"Kauneuteen sisältyy hyvyys, tasapaino, harmonia ja eheys. Niitä on tärkeää tuoda esille tänä päivänä, kun maailmassa on niin paljon väkivaltaa. En halua olla korostamassa negatiivisia asioita vaan tuomassa kaikkea positiivista, joka voitelee ihmisen sielua."
Jurvakainen kirjoittaa, että on astuttava pelotta valkean kankaan tai paperin äärelle. Aina on annettava parastaan, täydestä sydämestä.
"Tyhjä, valkea kangas on suunnaton haaste. Olen tottunut panemaan riman hyvin korkealle niin elämässä kuin työssä. Itsestään täytyy löytää koko repertuaari, että pystyy tekemään kankaan eläväksi, tasapainoiseksi, ja että teoksessa on vielä jokin sanoma."
Teosten nimet avaavat abstraktikoksi itsensä määrittelevän tekijän polkuja: Oodi kesälle, Taivaan täydeltä valoa ja Unikkojen aamu.
"Kaikkein vaikeimpia kohtia näyttelyn ripustamisessa on nimien antaminen ja hintojen määrääminen", taiteilija tunnustaa.
Mistä värit tulevat?
"Monta kertaa ihmiset sanovat, että täällä on jotain espanjalaista, jotain hyvin itämaista. Mutta ei värejä voi tuoda mistään, kyllä ne ovat minussa. Tehtäväni on vain ottaa ne esille ja herättää eloon."
"Punainen on aina läsnä. Se kuvastaa minun temperamenttiani - ja kieltämättä, kyllä minä aika voimakas ihminen olen. On täytynyt olla, että tässä seison. Punaisesta hehkuu lämpö, se on energiaa."
Entä keltainen?
"Se on valo, joka on kaiken lähtökohta. Rakastan yli kaiken valoa ja aurinkoa. Se merkitsee aivan oleellisesti kaikkea."
"Sininen on aina hieman taustalla. Sitä ei ole niin paljon. Tässä näyttelyssä sitä on ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Sininen on kaipuun väri. Se on helposti kylmä. Olen aina pyrkinyt sitä sinistä lämmittämään."
Värit kuljettavat Terttu Jurvakaista, ja aina löytyy uusia sävyjä.
"Eihän yhden elämän aikana ehdi käyttää kuin osan värispektristä, joka on olemassa itsessä tai ympärillä."
"Minä olen ollut semmoinen näkymätön lapsi, ja oikeastaan olen vieläkin aika näkymätön persoonana. Taiteen kautta olen tehnyt itseni näkyväksi."
Taide otti Terttu Jurvakaisen syliin kokonaan. Sen kautta hän tuli tietoiseksi itsestään.
"Nostin Musta-Pekka pelikorteista aina esiin taiteilijan. Halusin balettitanssijaksi, mutta äitini ei sitä hyväksynyt. Maalasin ja piirsin lattialla. En ollut varmaan kuin viisi tai kuusi, kun isäni sanoi, että tuosta tytöstä tulee taiteilija. Se on ollut parasta, mitä olen koskaan kuullut."
"Kun uskoo ruusuihin, niin ruusut puhkeavat. Jos tätä taidetta ei olisi, niin koko elämä olisi suuri erehdys."
Runo-otteet ovat Terttu Jurvakaisen kokoelmasta Kirjeitä hänelle jota ei ole (Pohjoinen 1999).
Taidegalleria Terttu Jurvakaisen kesänäyttely avataan tänään. Gallerian osoite on Nykäläntie 18, Muhos.