Tämän vuoden Finlandia-ehdokasromaaneista yksi on alusta lähtien noussut ylitse muiden. Palkinnon saanut Pirkko Saision Punainen erokirja on ollut julkisuudessa luultavasti enemmän kuin kaikki muut ehdokkaat yhteensä.
Vielä romaaniakin enemmän esillä on ollut kirjailija itse. Tämä on ymmärrettävää. Pirkko Saisio (s.1949) on mielenkiintoinen henkilö. Hän on taiteen moniottelija: kirjailija, näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja, dramaturgi, opettaja...
Viikon aikana hänestä on esitetty julkisuudessa monia mittavia henkilökuvia. Ilmiö kertoo paitsi Saisiosta, myös mediakulttuurin muutoksesta: kirjoja tulkitaan yhä suuremmassa määrin niiden kirjoittajien kautta. Kirjallisuutta korkeammalle on nostettu kirjailija.
Tästä Finlandia-instituutiotakin on usein kritisoitu.
Pirkko Saisio ei kuitenkaan ole mahtunut hänelle valmiiksi luotuihin lokeroihin. Onnistuneesti hän on hämännyt koko suomalaisen kirjallisuuden kentän myös peitenimillä. Jukka Larsson ja Eva Wein -pseudonyymeillä hän leikitteli koko kirjallisuusinstituution kustannuksella 1980- ja -90-luvuilla.
Nyt Finlandialla palkittu Punainen erokirja (WSOY) päättää Saision omaelämäkerrallisen trilogian, jonka päähenkilö on nimeltään Pirkko Saisio. Trilogian aiemmat osat ovat Pienin yhteinen jaettava (1998) ja Vastavalo (2000). Molemmat olivat ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
Pirkko Saision elämästä voi löytää ohuen siteen myös pohjoiseen Suomeen: Saisio on ollut Rovaniemen teatterissa näyttelijänä kaudella 1975-1976. Vuonna 1975 julkaistiin myös hänen esikoisteoksensa Elämänmeno.
Paraikaa Pirkko Saisio ohjaa uutuusnäytelmäänsä Tunnottomuus Suomen Kansallisteatterissa. Näytelmän kantaesitys on 19. joulukuuta Willensaunassa.
Seksuaalisuutta
ei voi sivuuttaa
Pirkko Saisiosta puhuttaessa on mahdotonta jättää huomiotta yhtä asiaa: Saisio on luultavasti Suomen tunnetuin lesbo. Homoseksuaalisuus ja seksuaalisen identiteetin löytyminen ovat keskeisiä teemoja myös omaelämäkerrallisessa trilogiassa.
Tätä Pirkko Saisio on korostanut itsekin. Fiktiivistä omaelämäkerrallista trilogiaa ei olisi olemassa ilman elettyä elämää. Saisio on puhunut julkisuudessa voimakkasti muun muassa vapaamman seksuaalipolitiikan ja homojen adoptio-oikeuden puolesta.
Hän lahjoitti koko Finlandia-palkintosummansa Setalle kiitokseksi siitä tuesta, jota hän on yhdistyksen kautta saanut.
Homoseksuaalisen rakkauden kuvauksia on palkittu Finlandialla myös aiemmin. Pentti Holapan Ystävän muotokuva voitti palkinnon vuonna 1998 ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi vuonna 2000.
"Sinisalon romaanin vastaanotossa asia sivuutettiin. Romaani luokiteltiin kyllä muutoin marginaaliin, scifi-kirjallisuuteen, mutta homoseksuaalisuus vaiettiin pois. Saisio on niin tunnustettu kirjailija, ettei asiaa voi sivuuttaa", Oulun yliopiston Mediatuottajan maisteriohjelman projektipäällikkö ja queer-representaatioita tarkasteleva kirjallisuudentutkija Sanna Karkulehto sanoo.
Ostava yleisö ei löytänyt etenkään Holapan teosta. Se jäi myyntiluvuilla mitattuna kauaksi Finlandia-romaanien kärjestä. Niistä ylivoimaisesti markkinavoimaisin on viime vuonna palkittu Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie, tragikoominen tarina suomalaisesta kotirintamamiehestä.
Mies on
asiantuntija
Pirkko Saisio kirjoitti kolme teosta Jukka Larssonina, ja Eva Weinin nimellä häneltä julkaistiin kaksi teosta. Näistä romaani Kulkue oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana. Peitenimi paljastui vasta ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa.
Tätä ennen Eva Wein oli määritelty kritiikeissä pitkälti esikoiskirjailijaksi. Toisen teoksen yhteydessä kirjailijaan lyötiin toinen marginaalisuuden leima: juutalaiskirjailija. Edelleenkin teosten omaelämäkerrallisia aineksia korostettiin voimakkaasti.
Saision kokeilut todistivatkin hämmentävän, joskin kenties ennalta-arvattavan lopputuloksen.
"Larssonin kirjoittamisessa korostettiin kovuutta, rajuutta ja asiantuntijuutta, Eva Weinin teoksissa puolestaan omaelämäkerrallisuutta", Sanna Karkulehto luonnehtii.
Oulun yliopistossa on parhaillaan valmisteilla kirjallisuuden opinnäytetyö, jossa tutkitaan Jukka Larssonin ja Eva Weinin teosten vastaanottoa. Sama ilmiö tulee esiin myös tutkimuksessa.
"On selkeästi pystytty osoittamaan, että aikalaiskritiikki kohtelee eri tavoin mies- ja naiskirjailijoita. Heidät asetetaan vastakkain ja hierarkisoidaan", Karkulehto huomauttaa.
Faktaa ja
fiktiota
Omaelämäkerrallinen fiktiosarja on nyt tullut päätökseen. Kirjailija itse on useaan kertaan julkisuudessa korostanut, että sarjaan on turha odottaa jatkoa.
Mutta kenestä Pirkko Saisio kirjoittaa, kun hän kirjoittaa Pirkko Saisiosta? Lähtökohta on selvä: toinen on romaanin henkilö, toinen on kirjailija. Ne eivät ole sama asia, vaikka niillä onkin perin paljon yhteisiä piirteitä.
Omaelämäkerrallisen fiktion luonteeseen kiinnitti huomiota myös tämänvuotinen Finlandia-diktaattori Mervi Kantokorpi.
"Autofiktion herättämät kysymykset kirjallisuuden ja maailman suhteesta ovat kiinnostavimmillaan, kun päästään etäälle sen kertomisen ajasta", Kantokorpi sanoi.
Finlandia-palkintoa tavoittelivat myös Joel Haahtelan Elena, Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä, Leena Landerin Käsky, Juha Ruusuvuoren Nokian nuoriso-ohjaaja ja Lars Sundin Eriks bok.
Palkintopuheessaan Kantokorpi korosti erityisesti Punaisen erokirjan huolella rakennettua kerrontaa ja kirjailijan rohkeutta tarttua aiheista vaikeimpaan, omaan elämään.