"Jeehhh! Tässä mä välillä itsekseni laulelenkin", SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen nauraa naama messingillä ja vetäisee perään pienen näytteen lanteet keikkuen punaisen seinän edessä.
"Punainen tuo energiaa. Se saa hyvälle tuulelle", hän perustelee sitä, että yksi puoluetoimistossa olevan puheenjohtajan huoneen aiemmin likaisenvaaleista seinistä on saanut punavärin. "Lisäksi juuri sen punaisen kuin halusin", Urpilainen tarkentaa.
Kun puoluetoimiston miehet kuulivat, että puheenjohtajan huoneessa alkaa remontti ja Urpilainen haluaa maalauttaa yhden seinän punaiseksi, osa vastusti: ei kai sentään!
Nyt viestintäpäällikkö Matti Hirvolan huoneessakin yksi seinä on punainen. Hyvältä näyttää, myöntää koko puoluetoimiston väki Urpilaisen huoneen lookista.
Urpilainen itse ei uhraa ajatustakaan sille, että huoneelle voisi nyt käydä niin kuin myyntiä varten stailatulle asunnolle: haltija vaihtuu nopeammin.
Valoisaa ja raikasta
Viime vuoden kesäkuussa SDP:n puheenjohtajaksi valittu Urpilainen peri Helsingin Hakaniemen puoluetoimistossa huoneen, joka värien ja sisustuksen osalta oli jämähtänyt täydellisesti viime vuosituhannelle.
Mauno Koiviston ja Olof Palmen kipsipäät, reikälevyinen lankapuhelin, lahjaviirikokoelma, muhkea radio-kasettisoitin...
SDP:n harmaan puoluebunkkerin puheenjohtajan huonetta ennen Urpilaista hallinneet miehet eivät sisustukseen pahemmin puuttuneet.
Nyt tummat ja ankeat värit ovat vaihtuneet vaaleaan ja punaiseen. Tuttu sisustussuunnittelija avitti Urpilaista, mutta kaikki on lopulta hänen valitsemaansa. Hän piti loppusyksystä alkaneessa remontissa tiukasti oman päänsä. Huoneen uusi look on raikas, valoisa ja naisellinen.
"Tämä on nyt minun näköiseni huone. Halusin yksinkertaista ja pelkistettyä sekä tiettyä nuorekkuutta ja dynamiikkaa", Urpilainen perustelee valintoja.
Hän kertoo, että vei opettajavuosinaankin luokkaan mattoja ja viherkasveja, jotta sekä oppilailla että opettajalla olisi viihtyisämpi olo. "Työympäristön viihtyisyydellä on iso merkitys."
Lähes kaikki uusiksi
Vain puheenjohtajan ja hänen sukupuolensa vaihdos ei ole ollut syynä remonttiin. 1970-luvun lopussa käyttöön otettua puoluetoimistoa on remontoitu asteittain jo vuosia.
Urpilaisen huone koki muutamassa kuukaudessa täydellisen muodonmuutoksen.
Vain joskus 1990-luvun alkupuolella hankitut musta nahkasohva ja kaksi nojatuolia sekä jalkalamppu saivat jäädä. Muut kalusteet, kirjava matto sekä hyllyille lastatut lahjaesineet kipsipäitä ja rintamerkkitaulua lukuun ottamatta saivat kyytiä. Osa pelastettiin museoon.
Kaapeista ei löytynyt salaisia papereita tai muutakaan edeltäjien jäämistöä. Eero Heinäluoma oli putsannut huoneen seuraajalleen. Tarpeelliset paperit on viety arkistoon. Hyllyn nurkalle Heinäluomalta oli jäänyt vain yksi sählypallo.
It´s my party (se on minun puolueeni) lukee nyt seinällä olevassa punavoittoisessa taulussa. Se on suurennettu Urpilaisen ystävältään saamasta postikortista.
Työpöydän nurkalla olevan kirjapinon päällimmäisenä on Viktor Jerofejevin kirjoittama kirja Hyvä Stalin. Senkin kansi on pääosin punainen.
Kun osa verhoistakin on punavalkoisia, on vastustajien enää vaikea ilkkua: "Missä näkyy demareiden punaväri?"