Tapaus Punahilkka (Hoodwinked), Yhdysvallat 2005. Ohjaus: Cory Edwards, Todd Edwards,
Tony Leech. Äänet: Anne Hathaway, Glenn Close, Jim Belushi, David Ogden Spiers. - Formia 5.
Cory Edwardsin pitkänä esikoisenaan ohjaama ja osin käsikirjoittama tietokoneanimaatio Tapaus Punahilkka pyrkii pöllyttämään vanhoja satuja hieman
Shrek-sarjan tapaan, mutta moderniin ympäristöön sijoitettuna.
Niin agentti- kuin poliisielokuvien ja -televisiosarjojen keinoja ja konventioita hyödyntävä työ on idealtaan hyvä, mutta jää toteutukseltaan puolitiehen.
Enemmän kuin sadun muunnelma Tapaus Punahilkka on pastissi ja lajityyppiparodia. Edwardsin yhdessä Todd-veljensä kanssa kirjoittama tarina hyödyntää enimmältään nykytyyliä, mutta perinteinen kuvasto ei sekään ole hukassa esimerkiksi Pettävä varjo -viittauksineen.
Reseptivarkauksien ympärille keskittyvä juoni etenee silti eniten James Bond- ja Mission Impossible -elokuvien viitoittamaa tietä.
Tapaus Punahilkan suurin ongelma on sen animoinnissa, joka on paikoin hyvin kömpelöä ja jäykkää. Parhaimmillaankin pikkunäppärälle tasolle jäävä tarina paikkaa melko paljon, yrityksen puutteesta tekijöitä ei voi syyttää.
Parodinen ote menee kuitenkin jo ylityöstetyn puolelle, ja takaumiin sekä eri näkökulmien vaihteluun perustuva rakenne alkaa toistaa itseään.
Loppuaan kohti elokuva pääsee vapaammille raiteille ja irrottautuu saman asian varioinnista, genretietoisuus säilyy silti loppuun saakka.
Jähmeänpuoleisista hahmoista toimivat parhaiten extreme-lajeihin mieltynyt isoäiti sekä suden apulaisena toimiva, jatkuvilla ylikierroksilla käyvä orava. Niissä on vauhtia, mikä Tapaus Punahilkasta jää kokonaisuutena pyrkimyksistä huolimatta puuttumaan.
Toisaalta Edwards-veljekset olivat mahdottoman tehtävän edessä: amerikkalaisanimaation anarkistisen koulukunnan mestarin Tex Averyn 1940-luvulla toteuttamat Punahilkka-tulkinnat ovat kaikessa hillittömyydessään yhä lajissaan parhaita, sanalla sanoen ylittämättömiä.