Suomen kymmenvuotinen jäsenyys EU:ssa on ollut täysimittaisen osallistumisen ja myös vahvan vaikuttamisen aikaa. Ongelmia on kuitenkin kasautumassa.
Suomen kymmenen vuotta kestäneen EU-jäsenyyden kunniaksi perjantaina järjestetty juhlaseminaari sisälsi totuttuun tapaan myös korkealentoista suitsutusta. Niin särötöntä menestystä jäsenyys ei ole ollut kuin juhlapuheissa arvioitiin. Silti on varmaa, että EU:n ulkopuolella Suomi olisi paljon nykyistä epävarmemmassa ja heikommassa asemassa.
EU-komission puheenjohtaja José Manuel Durao Barroso kiitteli Suomea aktiivisuudesta. Hän totesi Suomen olevan kyllä maantieteellisesti Euroopan laitamalla, mutta sanoi sen kohonneen päättäväisellä ja näkemyksellisellä toiminnallaan keskeisten ja onnistuneiden vaikuttajamaiden joukkoon unionissa.
Toki Barrosolla oli esitettävänään myös perusteita. Suomen poliittisten päättäjien ja virkamiesten otteiden arviointi oli vakuuttavaa.
Kaikki suomalaiset eivät varmaankaan yhdy komission puheenjohtajan näkemykseen Suomesta vahvan talouden maana, mutta silläkin lohkolla Suomi on antanut sentään kohtuullisen panoksen, myös Euroopan rahaliittoon osallistuen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuuluu pohjoismaiseen perinteeseen, josta voi toivoa otettavan esimerkkiä muuallakin Euroopassa.
Ympäristöasiat ovat joiltakin osin aina kiistanalaisia, mutta niihin kiinnitetään Suomessa paljon huomiota. Suomalaiset ovat olleet EU:ssa myös niissä asioissa aktiivisia, joten Barroson kiitokset voidaan siltäkin osin ottaa kursailematta vastaan.
Suomen maantieteellinen asema ei ole pelkästään rasite. On syytä toivoa, että Barrosonkin esittämät odotukset Suomesta tärkeänä siltana Venäjän ja muun Euroopan välillä toteutuvat. Myös pohjoisen ulottuvuuden voi odottaa saavan yhä enemmän käytännön merkitystä. Suomi tekee varmasti jatkossakin siinä suhteessa parhaansa ja odottaa koko komission, mutta erityisesti sen puheenjohtajan tukea.
Koko EU on kehittynyt kymmenen vuoden aikana valtavasti. Vastainen kehitys on kuitenkin Barroson arvion mukaan uhattuna, ellei Lissabonin sopimus myös palveluiden sisämarkkinoista etene edes pääosiltaan.
Jatkuvaa kehitystä EU:lta odotti myös pääministeri Matti Vanhanen. Kehittämisessä tulee hänen mielestään keskittyä erityisesti kolmeen pääasiaan: sisäisen turvallisuuden parantamiseen, ulkosuhteisiin ja talouteen. Vaikka talouspolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden eikä unionin toimivaltaan, Vanhanen sanoi odottavansa unionilta entistä vahvempaa, myönteistä ohjausvaikutusta. Sitä toivotaan laajasti, onhan työttömyys paitsi Suomen niin koko EU:n suuria vitsauksia. Sen kitkeminen vaatii vahvaa taloutta.
Sitran yliasiamies Esko Aho herätteli seminaariväkeä korostamalla, että EU on häviämässä talouskilpailun Yhdysvalloille ja tuotannollisen kilpailun Kiinalle. EU-hakemuksen jättäneen hallituksen pääministerinä toiminut Aho toivoi näin sanoessaan unionimaiden terästäytyvän ja toimivan nopeasti ongelmiensa ratkaisemiseksi.
Aho on puhunut samasta asiasta ennenkin, mutta ei ehkä yhtä näkyvällä foorumilla. Valitettavasti hänen huolensa on aiheellinen. Ahon mainitsemat ongelmat tunnetaan eri EU-maissa, mutta niiden ratkaiseminen on vaikeaa. Poliittiset johtajat joutuisivat toimimaan vastoin äänestäjien lyhyen ajan etuja.
Harva heistä tarttuu näissä oloissa härkää sarvista. Se on nähty Suomessa, ja sama ongelma vaivaa EU:n suuria jäsenmaita Saksaa ja Ranskaa.