On tilanteita, joissa yksittäisen kansanedustajan hölmöily ei leimaa koko poliittista ryhmää, vaan vain tätä kansanedustajaa itseään. Vihreiden Rosa Meriläisen tapaus ei ole puhtaasti tällainen. Hänen tempoilunsa on ollut vihreiden eduskuntaryhmälle rasite jo jonkin aikaa, ja viimeinen pisara oli Image-lehden haastattelussa myönnetty hasiksen poltto kansanedustaja-aikana.
Huumerikoksia on tietysti eriasteisia, ja tämä lienee kaikkein lievimmästä päästä, mutta se ei muuta asiaa: kaikki huumeiden käyttö on Suomen rikoslaissa kielletty. Kansanedustaja ei voi olla tietämättä sitä kuten ei myöskään sitä, millainen käytös on soveliasta eduskunnassa ja eduskunnan jäsenelle. Meriläinen on pukeutumisellaan, rintamerkeillään ja nettipäiväkirjallaan koetellut sopivuuden rajoja jo jonkin aikaa.
Vaikuttaa siltä, että nuorella ensimmäisen kauden kansanedustajalla on alkanut mennä liian lujaa. Hän sai sairauslomaa vakavan uupumuksen vuoksi jo huhtikuun lopulla, mutta jatkoi eduskunnassa kunnes kirjaimellisesti luhistui tv-haastattelussa. Meriläinen maksaa nyt oppirahoja.
Meriläisen tapauksessa on kaksi puolta. Yksittäisenä kansanedustajana hän kantaa vastuun teoistaan. Toinen puoli on se, että poliittisia seurauksia nyt harmitteleva vihreiden eduskuntaryhmä ja puoluejohto eivät ole asiassa ulkopuolisia.
Syvä uupumus on sairaus, joka ei ole häpeä. Tärkeää on havahtua ajoissa. Meriläisen työyhteisönä on puolueen eduskuntaryhmä, ja työyhteisöissä - myös eduskunnassa - pitäisi hälytyskellojen alkaa soida, jos joku jäsenistä alkaa oirehtia. Vihreiden olisi ollut syytä viheltää peli ajoissa poikki.