Kolumni

Pulloja ei pii­lo­tel­la, eikä kyllä enää on­gel­maa­kaan

Arki-iltaisin esitettävässä brittisarjassa Emmerdale Suomi kuvataan maana, jossa juodaan karvahattu päässä vodkaa. Suututti syvästi siihen saakka, kunnes seuraavana aamuna vastaan käveli keskiverto oululaismies, joka hörppäsi kaljapullostaan viimeiset pisarat.

Arki-iltaisin esitettävässä brittisarjassa Emmerdale Suomi kuvataan maana, jossa juodaan karvahattu päässä vodkaa. Suututti syvästi siihen saakka, kunnes seuraavana aamuna vastaan käveli keskiverto oululaismies, joka hörppäsi kaljapullostaan viimeiset pisarat. Hän jätti kuoret jalkakäytävälle ja virnisti kuin kyseessä olisi hyväkin vitsi.

Juuri tuona päivänä tuli julki uutinen, jonka mukaan kansalaisia on alkanut häiritä julkijuopottelu, joka on muuttanut katukuvaa olennaisesti. Ongelma on yhteinen, ei vain alkoholin suurkuluttajan oma asia. Alkoholista on tullut viimeistään nyt kansallinen ongelma.

Briteille vielä: ei se oma pesäkään kovin raittiilta näytä. Paikallisissa pubeissa istutaan miltei joka ilta, eikä yksi tuoppi ole kylliksi. Engelsmannit eivät anna kovin hienostunutta kuvaa itsestään myöskään ulkomailla kulkiessaan.

Totta on se,että Suomessa on slaavilainen juomakulttuuri. Siksi alkoholin hinnan alentamisessa ja sen saatavuuden helpottamisessa ei ollut mitään järkeä.

Inhimilliset kärsimykset ja taloudelliset kustannukset ovat kiistatta lisääntyneet sen jälkeen, kun Matti Vanhasen hallitus laski alkoholiveroa vuonna 2004. Tuolloinhan Virosta tuli Euroopan unionin jäsenvaltio. Veroalennusta perusteltiin sillä, että tullirajoitusten poistuminen johtaa viinaralliin.

Ja rallihan siitä tuli, vaikka hinnat laskivat.

Yhtä totta on sekin, että juomisen määrää ja tahtia on muiden kuin juomarin itse vaikea rajoittaa. Alkoholiaddikti hankkii liemensä maksoi mitä maksoi, mutta suotta sitä valtio kansalaisilleen tarjottimella eteen kantaa.

Nyt siis suomalaisten enemmistön mielestä alkoholin kulutus on kasvanut liian suureksi. Olennainen tieto uudessa tutkimuksessa on se, että yli puolet kyselyyn vastanneista on ollut huolissaan jonkun läheisen alkoholin käytöstä.

Nämä eniten huolissaan olevat ovat nuoria aikuisia. Miksi juuri he? Onko niin, että heidän keskuudessaan olut tai kaksi, viinilasi tai jopa useampi työpäivän jälkeen on tullut tavaksi? Vai ovatko he niitä lapsia, joiden vanhemmat innostuivat keskioluen vapautumisesta? Pelkäävätkö he jälkikasvunsa puolesta?

Huoli humalaisten määrän lisääntymisestä kaduilla johtuu myös ymmärrettävän itsekkäistä syistä. Huoli omasta turvallisuudesta on kasvanut. Jopa puolet kyselyyn vastanneista on kokenut humalaisen uhkailua.

Kierros Oulun yössä viikonvaihteessa ei käy huviretkestä. Kaljapullon kokoiset huojuvat syystuulessa, mutta enemmän harha-askelia ottavat kyllä keski-ikäiset. Tasa-arvo on huojahtanut aimo askeleen eteenpäin: naiset juovat siinä missä miehetkin.

Mutta humalaisen naisen toikkarointi näyttää yhä miestä ikävämmältä. Johtuu kaiketi vain siitä, että noita ukonkutaleita on jo nähty vuosikymmenten sivu.

Niin, he eivät näytä eurooppalaisilta. He näyttävät suomalaisilta. Nostetaan viinan hinta entiselleen.