Ranskan katolinen kirkko painiskelee pahan pappispulan puristuksessa. Pappien vähyys näkyy käytännössä esimerkiksi hautajaisissa: monissa seurakunnissa vainajan siunaa kirkon pikakouluttama maallikko.
Ranskassa katolisia pappeja vihitään vuosittain satakunta, kun tarve olisi tuhansia.
Tilaisuuksien läpiviemiseksi eläkkeellä olevat papit toimivat osa-aikaisina. Afrikasta ja Aasiasta Ranskaan jatko-opiskelemaan tulevat papit auttavat myös seurakunnissa.
Mielipidemittaukset kertovat, että tilanteen helpottamiseksi jopa yli puolet hartaista katolisista sallisi pappien avioliitot ja naispappeuden. Kirkko vastustaa muutoksia jyrkästi.
"Selibaatti ei ole esteenä kutsumukselle", vakuuttaa Ranskan katolisen kirkon tiedotuksesta vastaava isä Bernard Podvin.
"Aiemmin olin pappisseminaarin varajohtajana, eikä selibaatti tuottanut opiskelijoille ongelmia", Podvin painottaa.
Podvin kertoo keskustelevansa usein nuorten kanssa, jotka vasta harkitsevat koko elämänsä antamista kirkon palvelukseen. "Heille avioliitto ja selibaatti ovat toissijaisia kysymyksiä elämäntyön rinnalla", Podvin sanoo.
Maailmalla monii katolinen uskonhaara on vihkinyt naispappeja. Vatikaani on välittömästi erottanut ne kirkosta. Ranskassakin tapauksia on ainakin kaksi.
"Miesten yksinoikeus saada pappisvihkimys kuuluu kirkon perinteisiin. Jeesuksen opetuslapset olivat miehiä," Podvin sanoo.
"Tämä ei lainkaan tarkoita, että katolinen kirkko pitäisi sukupuolia eriarvoisina. Kirkon piirissä naisilla on oma tärkeä tehtävänsä ja heitä on hyvinkin korkeissa asemissa. Ranskan suurimman pappisseminaarin johdossa oli nainen. Olin hänen alaisensa, eikä se tuottanut minulle pienintäkään ongelmaa", Podvin sanoo.
Viimeisten vuosikymmenten varrella perinteisiä katolisen kirkon seurakuntia on yhdistelty. Nykyisin niitä on 15 437. Papit hoitavat tehtäviään useammassa eri seurakunnassa.
"Itse toimin viidessä seurakunnassa, joissa asukkaita on yhteensä noin 35 000", selvittää isä Guillaume de Lisle, 38, seurakunnan toimistossa. Ikkunasta näkyy suur-Pariisiin kuuluvan Lagny-sur-Marnen kaupungin 1200-luvulta peräisin oleva kirkko.
De Lisle painottaa, että pappeus on kutsumus.
"Mielestäni ei ole mitään järkeä toimia vain jonkun instituution nimissä ja puolesta, vaan uskon on oltava todella vahva. Katolisena pappina oleminen on elämäntehtävä eikä leipätyö."
De Lisle kertoo, että seurakunnissa väestö on iäkästä. Hautajaisia on lähes joka toinen päivä.
"Vaikka meillä ei ole mitään työaikoja, emme pysty siunaamaan kaikkia vainajia. Tehtävän suorittavat koulutetut maallikot", isä Lisle pahoittelee.
Hartaita uskovaisia hän arvioi olevan viidessä seurakunnassaan noin 2 000.
"Suuri osa heistä on mukana myös vapaaehtoistoiminnassa, esimerkiksi hyväntekeväisyystyössä ja valmistamassa nuoria tai aikuisia ripille. Aktiiveista merkittävä osa on naisia. Heillä on vankka ja erittäin arvostettu asema seurakunnassa", hän tähdentää.