OULU
"Olemme osa suomalaista metsäteollisuutta. Me toimimme samalla alalla. Metsäteollisuusyritykset ovat myös meidän omistajina eli ne ovat meidän takana hyvinä ja huonoina aikoina", sijoittaa Paperinkeräys Oy:n kaupallinen johtaja Merja Helander yrityksen markkinakartalle.
Muun muassa keräyspaperin hankintaa, käsittelyä, kuljetusta ja myyntiä järjestävä yhtiö hankkii tehtaille puun sijasta käytettyä paperia ja pahvia. Kulutuksesta hankittava raaka-aine tulee pääosin Suomesta ja menee Suomessa sijaitseviin tehtaisiin, mutta raaka-ainevirrat kulkevat myös rajojen ylitse.
"Suomeen on tuotu jo vuosikausia Ruotsista parikymmentätuhatta tonnia kierrätettyä konttoripaperia, joka menee pehmopaperin valmistukseen. Sitä ei saada tarpeeksi Suomesta", Helander kertoo.
Konttoreissa käytetään toki toimistopaperia ja määrät ovat koko ajan olleet kasvussa, mutta erillinen A4-paperin keräys on vasta alkutekijöissään ja tulosteet ja muistiot menevät useimmiten yleiseen keräyspaperilaatikkoon.
"Konttorikeräyksessä on etelässä kehitetty tällainen vihreä linja, joka käy konttoreista keräämässä talteen ei-silputtavan konttoripaperin. Meillä pohjoisessa asiaa tutkitaan ja Oulu tulee varmasti olemaan ensimmäinen paikkakunta, jossa jossain vaiheessa kokeillaan, kannattaako keräys", kertoo Paperinkeräys Oy:n Pohjois-Suomen aluepäällikkö Kari Juvonen.
Juvonen ymmärtää hyvin, että pikkupaikkakunnilla toimistopaperin erillinen keräys ei kannata, mutta suurten määrien tehokas talteenotto olisi myös uusioraaka-ainetta käyttävien tehtaiden mieleen.
"Tehtaat eivät haluaisi ottaa normaalin kotikeräyspaperin joukkoon kovin paljoa konttoripaperia, koska se muuttaa raaka-aineena käytettävien liemien happamuusastetta. Mutta tästä huolimatta konttoripaperi kannattaa panna mieluummin keräyspaperin joukkoon kuin roskiin. Silloin kun A4-paperia on suurempia määriä, olisi se hyvä saada erikseen talteen", Juvonen sanoo.
Kannattava kesä
viennille
Konttoripaperivirtojen vastapainoksi Suomesta viedään kotikeräyspaperia pääasiassa Keski-Eurooppaan.
Suomen etäisyyden ja liikuteltavien paperimassojen suuruuden takia vienti ei ole vain kovin usein kannattavaa.
"Olen ollut töissä yrityksessä vuodesta 1987 ja tänä kesänä on kolmas kerta, kun kotikeräyspaperia on kannattanut viedä hintapiikin ja alkuvuonna kertyneen ylimäärän ansiosta Keski-Eurooppaan", Merja Helander muistaa.
Toisenlaisiakin vientiponnisteluja alalla tunnetaan, sillä tuottajavastuuseen perustuvan keräysjärjestelmän luonne on sellainen, ettei varastoja voida kerryttää odottamaan parempia aikoja.
"Esimerkiksi vuonna 1998 Suomesta vietiin kotikeräyspaperia Keski-Eurooppaan tappiolla. Markkinatilanne oli silloin hyvin huono ja varastot olivat täynnä, mutta halusimme varastot pois Suomesta. Niistä vienneistä tuli sitten 10 miljoonan markan tappiot", Helander kertoo.
Keräyspaperia ei voi
säilöä loputtomiin
Varastoja ei voida kasvattaa senkään takia, että käytetyn paperin käytössäkin on olemassa tietty aikajana.
Vaikka paperinkeräys on tällä hetkellä Suomessa varsin hyvin tasapainossa ja kaikki kerättävä tavara voidaan ottaa vastaan ja saadaan myös kaupaksi, pelaavat metsäteollisuuden lainalaisuudet keräykseenkin.
"Kyse on hyvin markkinaherkästä bisneksestä. Kun yleinen taloudellinen tilanne esimerkiksi Saksassa on nyt alamaissa ja siellä mainostetaan vähemmän ja paperia kuluu vähemmän, niin se vaikuttaa alaan. Keräysasteet ovat laskeneet Keski-Euroopassa, eli tavaraa ei tule tarpeeksi paljon sisään ja samalla teollisuus rakentaa uutta kapasiteettia. Eli koko ajan pitää olla varuillaan ja valmiina tuntosarvet ulkona aistimaan, mihin alalla ollaan menossa", kuvailee kaupallinen johtaja Merja Helander paperinkeräysbisneksen luonnetta.