erkki.hujanen@kaleva.fi
Nyt on sopiva aika miettiä joulua. Joululahjaksi voi toivoa vaikkapa tikkuria.
Tikkuri, hailuotolainen villapaita, luotolaispaita, istuu harteikkaalle miehelle, sillä alkuperäiset tikkuripaitojen mallit kiskoivat käsivoimillaan kalansaaliita Pohjanlahden merivesistä. Naiset rannoilla neuloivat arkipukimen miehilleen nimenomaan työpaidoiksi tyrskyihin sekä multapeltojen viimoihin.
On kumma, että kansatieteilijä Samuli Paulaharju ei tiedä mainiosta villapaidasta 1914 ilmestyneessä Kuvauksia Hailuodosta -kirjassaan. Kait lampaanvillasta tehty neule jo silloin tunnettiin, kun Paulaharju haastatteli vanhoja saarelaisia.
Paitaa on kutsuttu tikkutröijyksi, joka muotoutui hailuotolaisen suussa ruotsin kielen sanoista stickat tröja eli neulottu villapaita. Sen miehustaa koristaa pienistä neliöistä koostuva rikuli, riuratti tai prikkalauta - ruotsinväännöksiä nekin.
Luotolaisnaisten kauneudentajusta riitti muutama ajatus myös käyttömukavuudelle, kun he suunnittelivat yläselkään kiilamaisen levennyksen sekä kyynärpäiden kohdalle kavennuksen.
Nykypäivänä tikkuri sopii yhtälailla naisen vartalolle. Sen kun pujottaa päänsä läpi, voi lämmitellä vaikka betonisessa elementtitalossa, jossa kasvot ahavoituvat ehkä vain pitsan chilipippurista, hartiat lyyhistyvät kasaan ja sormenpäät kovettuvat pelkästä tietokoneen ja kännykän näppäilystä.
Itse ostin tikkurin hyvissä ajoin ennen juhannusta. Toki luotolaispaita maksaa, mutta laadusta on lupa pyytää ja siitä saakin maksaa. Tapoja tuntematta tingin häpeilemättä, enkä suotta, sillä ainahan hyvä kauppias tulee tinkaajaa vastaan.
Ennen kun tikkuripaita komeili päällä, piti hikoilla. Pyöräilymatka edestakaisin Hailuodon saaren päästä päähän, yhteensä 60 kilometriä tarjoaa sopivan päiväretken rauhoittua, kunhan muistaa lähteä polkemaan ajoissa viimeiselle iltalautalle.
Hailuoto yllättää vieraansa. Mieli ja aika tuntuvat pysähtyvän, mikä johtuu siitä, että pyörän päältä hidaspäinen ehtii nähdä enemmän kuin auton kopista.
Hailuoto Pohjois-Pohjanmaalta passaisi havittelemaan hitaan kaupungin titteliä, kuten Heinävedellä Itä-Suomessa kaavaillaan. Valamon sekä Lintulan ortodoksiluostareista tunnettu pitäjä mutusteli ihan kunnanvaltuustossa asti englanninkielistä slow city -ideaa, joka syntyi Italiassa vastaiskuna kiireiselle elämänmenolle ja kaiken tasapäistävälle globalisaatiolle.
Positiivinen hitaus maailmalla kytketään perinteeseen, alkuperäisluontoon ja aitoon paikallisuuteen. Slow city -liike on kuulemma levinnyt yli sataan kuntaan yli kymmenessä maassa. Heinävedellä valtuutetut viikko sitten päättivät olla kiirehtimättä asiassa, joten tämänkin vuoksi Hailuoto ehtisi edelläkävijäksi Suomessa.
Tikkurit sopivat hitauden ideaan. Luotolaispaita tuskin toteuttaa hokemaa taloudellisen kasvun vaatimuksista, mutta osaamista omaperäinen villapaita kyllä edustaa. Siksipä hieman ihmetyttää, miksi tikkurit makaavat piilossa Hailuodossa.
Kun tuote syntyy luovasti käyttötarpeeseen vuosikymmenten aikana, se ei kuitenkaan tarvitse palkan edestä keksittyjä markkinointitemppuja. Tikkuri edustaa luontaisesti suomalaista muotoilua parhaimmillaan. Se rauhoittaa. Tikkkuri ei pistele tai kutita paljaita käsivarsia niin kuin tehtaissa mitättömillä palkoilla kootut paidat.