Puistosuunnistus asettaa kilpailjoille aivan uusia haasteita. Konkreettisesti tämän tuli huomaamaan lauantaina Hiukkavaarassa, kun 46. Kalevan Rastiviestien parhaita joukkueita seulottiin. Järjestäjät SK Ponjantähti oli lähtenyt rataa tehdessään uusille urille ja yhdisti perinteisen suunnistuksen ynnä puistosuunnistusken saman kisaan.
Kun suunnistaja startin jälkeen kävi kierroksen Sarvikankaalla ja palasi Hiukkavaaran kasarmille, hän sai uuden kartan varuskunnan alueelle. Kartan mittakaava vaihtui 10 000:stä 5000:een ja rasteja oli siroteltu pienelle alueelle tiuhaan.
Tämä vaati suunnistajilta erityistä tarkkuutta ja uutta asennetta. Kovassa vauhdissa piti poimia oikea rasti ja välttää väärät. Kaikilta oikeiden valinta ei onnistunut, ja järjestäjien ikäväksi velvollisuudeksi jäi hylätä väärät rastit hakeneet.
Ikävin kohtalo lauantaina oli mikkeliläisellä Navilla, joka johti kilpailua toiselta osuudelta lähtien. Risto Haikonen oli kuitenkin liian kiireinen ja leimasi 19:llä rastilla ojan väärällä puolen. Kaksi rastia oli oajn varrella vastakkaisilla puolilla. Seurauksena oli hylkäys ja kotimatka tyhjin toimin.
Samanlaisen kohtalon koki myös Paimion Rasti, mutta kaksikertaisena. Paimion joukkueet olisivat olleet stipendin saajia sekä miesten että naisten viestissä, mutta molempien joukkueiden suoritukset hylättiin väärällä rastilla leimaamisen takia. Lisäksi hylättiin kärkijoukkueista naisten sarjassa Tampereen Pyrintö.
Järjestäjillä olikin suuria vaikeuksia saada tulosluettelo oikeaan muotoon, sillä rastitunnuksia ajettaessa yksi päivitys oli unohtunut. Reilun tunnin odottamisen jälkeen tulokset saatiin ulos, mutta moni oli ehtinyt sinä aikana hermostua odottamiseen.
Vaikka ATK nopeuttaa tulospalvelua, tietoja systeemiin syöttäessä pitää olla tarkkana. Yksikin väärä tieto aiheuttaa hirvittävän määrän tarkistamisia, ennen kuin kaikki on reilassa.
Ilman tulosten viivästymistä Kalevan Rastiviestit olisivat saaneet kiitettävän arvosanan. Poikkeuksetta suunnistajat olivat tyytyväisiä uuteen kisamuotoon; puistosuunnistus koettiin virkistäväksi uutuudeksi. Vaikeutta ei rastien löytämisessä ollut, mutta tarkkuutta ja nopeutta reittivalinnoissa uutuus vaati.
Sillehän järjestäjät eivät voi mitään, että Pohjois-Pohjamaan maisemat ovat tasaista suota. Rastinvälit on tarvottava upottavassa maastossa pelkän suunnan avulla, kiintopisteitä ei juurikaan ole. Kun pummi tulee, yleensä suunnistaja on jo kaukana oikeasta pisteestä.
Kalevan Rastiviestit ei olisi enää hengissä ilman Aimo Hiltusta. Kalevan jo edesmennyt toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi oli jo päättänyt Rastiviestien lopettamisesta, koska yhä suurempi ja suurempi osa järjestelyistä oli valumassa Kalevan kontolle.
Toimitusjohtaja Korkeakivi katsoi, ettei saatu hyöty ollut kisaan uhrattujen työtuntien ja varojen arvoista.
Yhteisessä palaverissa vuonna 1989 Pohjois-Pohjanmaan suunnistusjaoston silloinen puheenjohtaja Aimo Hiltunen käytti palavan puheenvuoron Rastiviestien puolesta. Hänen mielestään kilpailu oli arvokas jo nimenä ja sitä kannatti tukea. "Kalevan Rastiviesteillä on pitkät perinteet. Tälle alueelle tarvitaan lippulaiva ja sitä Rastiviestit on. Kilpailu on nostanut koko Pohjois-Suomen tasoa", Hiltunen sanoo.
Hiltunen lupasi Korkeakivelle, ettei jatkossa Kalevan tarvitse puuttua lainkaan Rastiviestien järjestämiseen. Kalevan osuus rajoittuu ainoastaan taloudelliseen tukemiseen. Järjestävä seura kantaa kaiken vastuun ja lisäksi seura velvoitettiin tekemään hyvä kisa. Hiltusen puhe oli niin vakuuttava, että toimitusjohtaja Korkeakivi perui aikomuksensa Rastiviestien lakkauttamisesta. Kerrotaan tämän lienevän ainoita kertoja, jolloin toimitusjohtaja on ulkopuolisten vaikutuksesta kantansa muuttanut.
Rastiviestien valvojaksi perustettiin kolmijäseninen johtoryhmä, jonka puheenjohtajaksi tuli Aimo Hiltunen. Lisäksi siihen nimettiin Tuomo Paaso ja nyt kilpailun valvojana ollut Ossi Lakkala. Nyt Hiltunen on vetäytynyt johtoryhmän vetämisestä, mutta suunnistaminen kiinnostaa edelleen. Lauantaina hän oli Hiukkavaarassa seuraamassa kisojen kulkua. Kaleva halusi muistaa Hiltusen työtä Kalevan Rastiviestien eteen ja palkitsi hänet täyshopeisella muistomitalilla.
Hiltuselle on jäänyt hyvät muistot reilun vuosikymmenen ajalta, jonka hän Rastiviestien luotsaajana oli. Vaikka kilpailujen alue käsittää koko pohjoisen Suomen, suurimmat joukot kisa saa liikkeelle alueen eteläisimpiin kuntiin. Kustannuskysymys tulee tärkeäksi ja etelästä on lyhyempi matka tulla esimerkiksi Ylivieskaan kuin Rovaniemelle.
"Ylivieskassa on ollut selvästi suurin osanottajajoukko, parhaimmillaan yli 350 joukkuetta. Toisaalta myös Pudasjärvi ja Taivalkoskikin ovat saaneet hyvin joukkueita liikkeelle. Nyt osanottajamäärä on vakiintunut sinne parin sadan tienoille", Hiltunen toteaa.
"Vaikka Kalevan Rastiviestit on vakiinnuttanut asemansa suunnistuskisojen eliitissä, se ei oikeuta lepäämään laakereilla ja antaa kaiken jatkua omalla painollaan. Koko ajan on oltava skarppina ja haisteltava uusia tuulia. Siitä tämän kertainen kisa oli oiva esimerkki, puistosuunnistusosa antoi oivan piristyksen kisaan."
Sama määrä joukkueita, pari sataa lähti mukaan myös Hiukkavaaraan. Ensi vuonna Kalajoelle tullee varmasti ainakin tämä määrä joukkueita.
Kun armeijan tiloissa, vaikkakin entisissä, niin vehkeet on oltava sen mukaiset. 46. Rastiviestien lähtölaukaus ammuttiin kisan arvoisella aseella: 76 mm:n kenttäkanuunalla mallia K-36. Pohjois-Suomen Tykkimieskilta huolehti tykin lähtöpaikalle ja muistakin asian valmisteluista.
Tykkikuului alunperin mahtavan naapurivaltion varustukseen, mutta talvisodassa se siirtyi piskuisen Suomen köyhän armeijan omistukseen. Kertalaukauksia ampuva tykki on upean näköinen ja edelleenkin hyvässä kunnossa.
Tuija Tammelin ampui komeasti matkaan juniorit ja Aimo Hiltunen pääsarjat. Maa jysähti laukaisun voimasta, joten heikompi kuuloisetkin osasivat lähteä oikeaan aikaan.
