Suomen lehtiä syytetään usein panostamisesta sensaatioihin ja skandaaleihin laadun ja asiajuttujen kustannuksella.
Kun puhutaan maan lehtien tasosta ja tavoista, johtopäätökset riippuvat myös siitä, mihin tilannetta verrataan.
Ajankohtaiseksi vertailukohdaksi käy Britannian News of The World -lehden tapaus. Nyt jo entisen lehden epäillään uutisia metsästäessään harjoittaneen sekä laajaa salakuuntelua että poliisien lahjontaa. Sensaatioista elävästä lehdestä tuli itsestään valtavan skandaalin aihe.
Epäilykset olivat niin raskauttavat, että lehden omistaja, mediamiljardööri Rupert Murdoch päätti lopettaa koko lehden.
Tapahtuma ei historiallisestikaan ollut vähäpätöinen. Kerran viikossa ilmestynyt lehti oli perustettu 1843 ja sen levikki oli 2,6 miljoonaa kappaletta. News of The Worldia voi perustellusti kutsua maailman tunnetuimpiin lehtiin kuuluneeksi.
Murdochin ratkaisu oli kuitenkin ainoa mahdollinen. Lehti, joka ilmeisesti toistuvasti käytti tiedonhankinnassa rikollisia keinoja, ei yksinkertaisesti voinut jatkaa elämäänsä. Muutaman rötöstelijän joutuminen lailliseen vastuuseen ei olisi riittänyt alalla, jossa uskottavuus ja eettisyys yleisön silmissä on menestyksen ehdoton edellytys.
News of The World sai ansaitsemansa lopun.
Aivan aiheetonta ei myöskään ole kysellä tietoja myyneiden poliisien moraalin perään. Korkean poliisiviranomaisen huomautus siitä, että kymmenien tuhansien poliisien joukkoon mahtuu monenlaista väkeä, on yksinkertaisesti väärä puolustelu.
Voi toivoa, että esiin tulleet tapaukset tervehdyttävät Britannian bulevardilehtien toimintatapoja. Varmaa se ei tosin ole. Nuo lehdet elävät irtonumeromyynnistä, ja lukijoille tarjotaan sitä, mikä menee kaupaksi. Omat tulospaineensa tulevat omistajilta.
Britannian lehdistön koko kuvaa ei kuitenkaan pidä luoda sensaatiolehtien perusteella. Maassa ilmestyy edelleen joukko korkeatasoisia laatulehtiä kuten The Guardian, The Times ja The Financial Times.
Ne tekevät edelleen kunnianhimoista ja tinkimätöntä journalismia huolimatta siitä, että sitä ei viime vuosina ole palkittu taloudellisella menestyksellä. Päinvastoin.
Nähtäväksi jää, ryhdytäänkö Britanniassa jonkinlaisiin lainsäädännöllisiin toimiin viime päivien skandaalin takia. Toisaalta maassa on aina ymmärretty, mikä vapaan lehdistön merkitys demokratiassa on. Sen ovat sisäistäneet nekin poliitikot, jotka ajoittain ovat joutuneet lehdistön maalitauluksi.
Myös Suomessa on viime vuosina pulpahdellut pintaan ehdotuksia lehdistön toimintaedellytysten heikentämiseksi. Edellisen hallituksen aikana valmisteltiin heikennystä lehdistön lähdesuojaan. Kun asiasta nousi meteli, aie raukesi.
Hyvää ei lehdille tee sekään, että nykyinen hallitus päätti nostaa tilattavien lehtien arvonlisäveroprosentin nollasta yhdeksään.
Niin itseriittoinen ei minkään maan lehdistön pidä olla, etteikö oman työn ja toimintatapojen jatkuva arviointi olisi tarpeen. Sitä on myös aina harjoitettu.