Kuuntelin Radio Suomen Ajantasa -ohjemaa, jossa teemana oli ”Puhutaan pyöräilystä”. Lähemmässä tarkastelussa oli kaupunkipyörien ja sähköpyörien yleistyminen, unohtamatta pyöräilijän käyttäytymiseen liittyviä yleistyksiä.
Soittajien yleinen mielipide tuntui olevan, että jalankulkijan ja pyöräilijän liikennekäyttäytymisessä on toivomisen varaa. Tuo syyllistäminen tuli sellaisten ihmisten suusta, jotka eivät pyöräile ollenkaan, liikkuvat autolla. Eteenkin ohjemaan päässeet miesautoilijat olivat arvostelijoiden etupäässä.
Pyöräily on ainut liikuntamuoto, jolla voin pitää kuntoani yllä. Kävelykin tuottaa vaikeutta puhumattakaan, että voisin juosta tai hiihtää.
Pyöräilen etupäässä yleisillä teillä, oikeanpuoleisella tien osalla, sekä kevyen liikenteen väylällä mikäli se on ajokuntoinen ja vapaa kävelijöistä ja muista esteistä.
Käytän aikaa 1–3 tuntia mikäli sää sallii, vauhdin ollessa 22–25 kilometriä tunnissa. Olen pyöräillyt aiemmin paljon ja tiedän mistä kirjoitan.
Yritin päästä puhelimella osallistumaan ohjelmaan, mutta linjat olivat tukossa. Asia jäi harmittamaan minua siinä määrin, että haluan esittää myös mielipiteeni niistä epäkohdista, mihin autoilijat yleensä syyllistyvät.
Taajamiin on tullut uusia liikenneympyröitä, joilla on korvattu liikennevalot. Autoilijoiden käyttäytyminen liikenneympyrässä pyöräilijää kohtaan tuntuu olevan sellainen, että kevyen liikenteen väylällä ulompana kiertävää pyöräilijää ei tarvitse väistää auton tullessa ympyrästä ulos.
Toinen vaaratilanne syntyy, kun autoilija pyrkiessään liikenneympyrään ei väistä jo liikenneympyrää kiertävää pyöräilijää. Näissä tapauksissa pyöräilijä kannattaa olla varuillaan, koska törmäyksessä pyöräilijä häviää aina ja voit jäädä jopa auton yliajamaksi.
Yleisellä tiellä pyöräilevän ohittaminen tuntuu olevan suomalaisille autoilijoille ongelmallista etenkin silloin, kun on vastaantulevaa liikennettä. Ohittaja ei ota huomioon pyöräilijää samanaikaisessa auton kohdatessa ja että pyöräilijän läheltä ohittavasta autosta syntyy ilmanpaine, joka helposti horjuttaa pyöräilijä niin, että reunassa ajava pyöräilijä joutuu pois päällysteeltä, josta voi seurata vakava kaatuminen tai suistuminen ojaan.
Ehdotan, että tieliikennelakiin kirjattaisiin selvä lukuarvo, kuinka läheltä pyöräilijän saa ohittaa. Espanjassa tuo on 1,5 metriä, ja liikennekulttuuri on pyöräilijän kannalta turvallinen. Säännön rikkomisesta saa suuren sakon.
Sitten on ne negatiivisesti pyöräilijöihin suhtautuvat autoilijat, jotka tahallaan ohittavat niin läheltä, että melkein kosketus syntyy.
Tämän sai kokea ystäväni Oulusta, jonka raskas ajoneuvo ohitti niin liki, että suistui ojaan käden hipaistessa ohittavaan. Tässä tapauksessa ei ollut edes vastaantulevaa liikennettä, joten tilaa kyllä olisi ollut.
Tämä ei ole mitenkään harvinaista, olen joutunut jos minkälaisen mielenosoituksen kohteeksi vuosien varrella. On autoilijoita, jotka viskovat avatuista ikkunoista jos mitäkin rojua pyöräilijän päälle. Yleistä on, että pissapojasta annetaan kastelu ohitustilanteessa.
Varoituksen antaisin niistä autoilijoista, jotka tulevat pihalta ajoradalle varsinkin jonkun kasvillisuuden suojasta ja tällöin ei huomioi tulevaa pyöräilijää. Nämä kolaroinnit johtavat pyöräilijän tappioksi aina jonkinasteiseen rampautumiseen, jopa kuolemaan, kuten pysäköidyn auton oven avaaminen arvaamatta pyöräilijän eteen.
Juha Huttula
Simo
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.