Synkistelyn ohella taloudessa on jatkuvasti mahdollisuuksia, joihin tarttuminen hyvin suurella todennäköisyydellä tuo menestystä. Yksi voisi olla päästöjen puhdistaminen.
Kaikki eivät odottele riemuissaan maailmantalouden kääntymistä uuteen nousuun. Kasvun hidastuminen on saanut aikaan ilmakehää rasittavien kasvihuonekaasujen määrän taittumisen. Kun uusi nousu tulee, myös saastuminen lisääntyy.
Paradoksaalisesti yksi niistä kaupungeista maailmassa, jossa talouden kasvuun suhtaudutaan jo nykyään varautuneesti, on Peking, suureksi talousmahdiksi nousseen Kiinan pääkaupunki.
Samalla kun maassa valitellaan ”vain” vajaan kymmenen prosentin bkt-kasvua, pekingiläiset iloitsevat jokaisesta päivästä, jolloin taloudellinen menestys ei haise nenässä tai tunnu kurkussa.
Kuluvan vuoden tammikuussa Pekingin ilman kuvattiin olevan huonompaa kuin lentokentän tupakkahuoneissa. Haitallisten partikkelien määrä ylitti 40-kertaisesti tason, jonka Maailman terveysjärjestö WHO arvioi turvalliseksi.
Luvuissa ei sinänsä ole ihmettelemistä. Vuodesta 2000 lähtien Kiinan päästöt yksistään ovat muodostaneen kaksi kolmasosaa maailman hiilidioksidipäästöjen kasvusta.
Vielä vuonna 1990 Kiinan osuus maailman kasvihuonekaasuista oli noin 10 prosenttia. Nykyään osuus on melkein kolmannes.
Ympäristö huomataan yleensä vasta sitten, kun tuhoa on syntynyt riittävästi. Viikkolehti The Economist huomautti tuoreimmassa numerossaan, että moista on nähty myös länsimaissa.
Tunnetuin esimerkki lienee Yhdysvaltain Ohiossa virtaava Cuyahoga-joki. Se pumpattiin niin täyteen kaikenlaisia jätteitä ja kemikaaleja, että joen vesi leimahti tuleen vuonna 1969. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (Environmental Protection Agency) perustettiin seuraavana vuonna.
Ja sama on tapahtumassa nyt Kiinassa. Pekingissä istuva poliittinen johto on saanut tarpeekseen pääkaupungin yllä leijailevasta paksusta savusumusta, joka nostattaa kasvavassa määrin vastalauseita myös kadunmiehiltä.
Sen lisäksi että viranomaiset koettavat määräyksin rajoittaa päästöjä, hallitus ohjaa seuraavien viiden vuoden aikana 275 miljardia dollaria laitteisiin ja teknologiaan, joilla ilman laatua saadaan paremmaksi. Summa on huikea, se on kaksi kertaa Kiinan vuotuisten sotilasmenojen suuruinen.
Tuohon rahasäkkiin on suomalaisten yritystenkin iskettävä, varsinkin nyt, kun talouden näkymät pysyvät heikkoina. Kiina tarvitsee aivan oikeasti apua päästöjensä rajoittamiseksi.
Ajankohta esimerkiksi Suomen valtion korkeimman johdon vetämälle kauppavaltuuskunnalle ei voisi olla otollisempi. Pelkästään 0,1 prosentin siivun saaminen tilauksista tarkoittaisi satoja miljoonia taaloja.
Eivätkä satsaukset Kiinassa jää tähän. Kiinassa ja sen ulkopuolella tehtyjen tieteellisten selvitysten mukaan huono ilmanlaatu laskee pahimmilla alueilla keskimääräistä eliniän odotetta jopa viidellä vuodella.
Ympäristön puhtaudesta tulee pysyvä osa myös Kiinan kommunistipuolueen poliittista agendaa. Suomella on cleantech-osaamista. Nyt sitä pitäisi olla jopa jäyhien suomalaisten helppo myydä. Kysyntää kun riittää.