Olen ymmärtänyt riskit ja olen mukana omalla vastuullani.
Vastuuvapauslauseke - se, joka Iso-Syöte Freerideen osallistuvien on allekirjoitettava - kertoo vapaalaskusta paljon. Mutta paljon se jättää myös kertomatta. Kuten sen, mistä takarinteiden ja kaukaisten vuorten mystisessä lajissa on pohjimmiltaan kysymys.
Vastaus löytyy tammikuisena lauantaina Ison-Syötteen laskettelukeskuksen rinteestä numero 15. Se on rinne, johon alppihiihdon alkeita opettelevan brittituristin ei kannata ensimmäisenä syöksyä. Muuten voi mennä henki.
Maisema näyttää kauniilta, petollisen kauniilta. Kun luontoäiti on aikanaan muovannut Suomen eteläisimmän tunturin rinteitä, ei johtoajatuksena ole ainakaan ollut se, että joku voisi laskea rinteen alas suksilla tai lumilaudalla.
Lumivaippa verhoaa kiviä ja joukon muita esteitä. Tosin vapaalaskija näkee esteet ennen kaikkea mahdollisuutena.
Kuten esimerkiksi showmies Jaakko Rapeli, joka sujauttaa kivenjärkäleen päältä ilmavan hypyn laskunsa kauniiksi lopuksi. Oikeasti kauneudella ja rumuudella ole väliä - ei ainakaan Rapelille ja tämän kavereille. Ei tänään.
Tyyli kuin tyyli käy. Tärkeintä on asenne.
"Ollaan kavereiden kanssa vuorilla. Kaikilla on kivaa. Ja kaikki ovat voittajia", Teemu Vanninen nauraa.
Kyseessä on oululaisseura Läskikympin laskijoiden yhteinen motto.
Motto, jossa kiteytyy vapaalaskun syvin olemus.
Skinnaamalla ylös,
laskemalla alas
Vapaalaskijan paratiisi löytyy paikasta, joka on kaukana kaikesta. Niin oudolta kuin se kuulostakin, tarjoaa Ison-Syötteen rinne laskemiselle urbaanin miljöön.
Urbaania on viereisen rinteen hiihtohissi ja kivenheiton päästä löytyvä rinneravintola. Pudasjärvellä lajia on helppo esitellä ja harjoitella. Oululaisen Santtu Kaikkosen ja tämän kaverien tie vie talvisin vielä Koillismaatakin kaukaisempiin selkosiin.
Sinne, missä sinitaivas aukeaa ja missä puuterilumi pöllyää.
Viime keväänä Kaikkonen, 29, etsi elämyksiä Pohjois-Norjan tuntureilta. Aivojen kovalevylle on tallentunut ikiajoiksi tuokiokuva Anderstalstindenin huipun tuntumasta, noin 1 100 metrin korkeudesta. Sinne laskijoita ei vienyt hissi tai helikopteri.
Vapaalaskijan tärkeimmät työkalut ovat omat jalat, hyvin umpihangessa kantavat läskisukset ja suomalainen sisu.
"Skinnaamalla tuollainen nousu vie taukoineen nelisen tuntia."
Skinnaus kuuluu vapaalaskuun olennaisesti, vaikka kyse ei ole laskemisesta - päinvastoin. Suksien pohjaan kiinnitettävät nousukarvat eli skinit mahdollistavat tunturien ja vuorien valloituksen.
"Skinnatessa miettii aina välillä, että saatara, väsyttää. Energiankulutus on varmaan maratonin luokkaa", Kaikkonen tietää.
Huipulla väsymys katoaa vuorituulten mukana ikuisuuteen.
"Se oli täydellinen päivä. Viiden asteen pikkupakkanen, auringonpaiste, hyvät kaverit ja pitkä lasku puuterilumessa..."
Kaikkonen makustelee kokemusta vielä hetken.
"Niin hienoihin fiiliksiin ei pääse kaupungissa."
Kuperkeikoista
kopsahduksiin
Isolla-Syötteellä pelin avaa Olavi Mäcklin. Tovi aiemmin alarinteessä soi Top Gun -elokuvasta tuttu kappale "Mighty Wings", mutta Mäcklin ei saa mahtavia siipiä selkäänsä.
Mäcklinin alta löytyy snowskate, joka on kuin talvisiin oloihin kehitetty skeittilauta.
Maallikon kysymys kuuluu, miten Mäcklin voi tulla rinteen alas pienellä laudalla, jossa ei ole edes siteitä? Pelko on turha.
On painovoima, on laskutaitoa - ja riittävän rämäpäinen kaveri. Rinteessä tekemistään kuperkeikoista Mäcklin ei ole moksiskaan. Ne vain naurattavat.
Joskus toki kopsahtaa leukaan. Loukkaantumisten varalta paikalla on myös ensiapuväkeä.
"Kerran on mennyt olkapää sijoiltaan", vapaalaskua telemark-hiihtotyylillä harrastava Jaakko Lukkarilla mainitsee.
"Järjestämme tapahtuman nyt kolmatta kertaa. Tähän mennessä kukaan ei ole loukkaantunut", Kaikkonen korostaa.
Ja koputtaa perään kypäräänsä.
Patarumpu ja
erilainen kumu
Laskettelukeskuksissa voi melkein haistaa rahan. Markkinatalouden patarummun kumu kimpoilee tunturista toiseen.
Onneksi on olemassa poikkeuksiakin. Yhteisöjä, jotka tekevät pioneerityötään maanläheisistä lähtökohdista.
Miksi järjestätte tapahtuman, joka on osanottajille ilmainen, Santtu Kaikkonen?
"On mukava saada kasaan samanhenkistä porukkaa. Ja levittää siinä samassa vapaalaskun ilosanomaa."
Taustalla pöhisee talkooporukan pallogrilli. Tarjolla on maukkaita makkaroita ja kuumaa mehua.
Eikä maksa katsojille mitään.
