Kirkonkylällä Savossa kuulin tarinan tietyömaalla tupakilla istuvasta kolmikosta. Topi, Taavi ja Grigori käsittelivät tauolla tällä kertaa d- ja t-kirjaimen eroa.
– Sanokaa dee, ei tee, Grigori opetti.
Grigori oli karjalansiirtolaisia, Sortavalassa jotain koulua käynyt ja väitti käyneensä myös Viipurissa ja Pietarissa asti jo ennen sotia. Itä-Suomessa hän sai kutsumanimekseen Riku. Topilla ja Taavilla oli takana kesken jäänyt rippikoulu. He olivat kuitenkin alttiita oppimaan uusia asioita.
– Huomenda, Dopi ja Daavi ilmoiddauduvat döihin, kaksikko virnisteli kieli keskellä suuta Grigorille seuraavana aamuna.
Kielipää on totutusti ollut suomalaisilla kova. Pehmeä bee ei suostu tulemaan meidän suustamme. Pekka on Pekka, mutta koetapa lausua ääneen vaikkapa Robert. Se on Roope. Bengt on Pentti, Carl on Kalle ja Mats on Matti.
Kielenkäytön vivahteista, erityisesti ruotsin kielestä on luvassa puhetta, kun eduskunnan kyselytunnilla tänään torstaina aiheena on ruotsin opetus kouluissa. Sivistysvaliokunta esittää, että eduskunta hylkäisi kansalaisaloitteen ruotsin muuttamisesta valinnaiseksi. Valiokunnan perussuomalaiset jättivät eriävän mielipiteen, joten niin sanotusta pakkoruotsista äänestettäneen eduskunnan isossa salissa.
Ruotsin kieltä valinnaiseksi kaikilla kouluasteilla vaativa kansalaisaloite päivättiin keväällä 2013. Eduskuntaan aloite tuli vuosi sitten kun ruotsin vapaaehtoisuutta tuki yli 60 000 allekirjoittanutta. Sivistysvaliokunta sai nyt mietintönsä loppumetreillä eduskuntaan.
Pakkoruotsi keksittiin, kun ruotsin opetuksesta kinattiin 1990-luvun alussa. Opetusministeri Riitta Uosukainen (kok.) halusi poistaa ruotsin pakollisuuden peruskoulusta, jonka opetusohjelmaan se oli tullut tasa-arvon hengessä 1970-luvulla. Esko Ahon (kesk.) hallitus ei taipunut esitykseen.
Nyt sivistysvaliokunta perustelee ruotsin opetusta historiallisilla ja sivistyksellisillä syillä. ”Kielellinen perusoikeus ei ole tarkastelussa”, valiokunta muotoilee. Pakkoruotsin vastustajat huhuavat jopa ruotsalaisen kansanpuolueen RKP:n ja sitä lähellä olevien rahatahojen painostaneen päättäjiä etteivät ne lähde karsimaan ruotsin opetusta.
Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtaja Ilmari Rostila vannoi Ylen haastattelussa, että aloite tuodaan eduskuntaan niin monta kertaa, että pakkoruotsi poistuu kouluista.
Suomalaisilla näyttää olevan vaikea käsittää, miksi ruotsi, toinen kansalliskieli kuuluu perusoppiaineisiin. Pakko-sanan käyttäjät paljastavat asenteensa, jonka mukaan skandinaavisen kielen opiskelua ei tajuta etuoikeutena. Itselle vierasta, jota ei osata, on helppo vastustaa.
Kielikiistaan toivoo avaruutta, jossa oivalletaan ruotsin kielen historiallinen merkitys Suomelle. Pohjoisen arktisella alueella yhteys Ruotsiin ja Norjaan avaa uusia mahdollisuuksia. Ilman yleissivistystä pohjoismaisista kielistä käperrymme ahtaisiin piireihimme.
Jospa puhe pakkoruotsista avaisi myös kielenopetuksen ammattilaisten tuppisuut. Kuinka paljon koulujen kielitunneilla leivotaan sellaista pakkopullaa, jota nuoret nielevät väkisin kun kerran käsketään, mutta oikeassa elämässään luikkivat pakoon aina, kun olisi mahdollisuus maistaa vierasta kieltä? Ja onhan käsitykseni virheiden pelkoa lietsovasta kielenopetuksesta vain vanha pinttymä?
Käsittääkseni ei ole tärkeintä, kääntyykö d tai t kielenpäällä täydellisesti kunhan vuoropuhelu vieraan kanssa toimii.
Kolumni