Paavo Lipposen STT:lle antama haastattelu herättää huomiota sekä sisällöllään että Lipposen roolista nousevien kysymysten myötä. SDP:n puheenjohtajana hänellä on täysi oikeus ja velvollisuuskin tehdä poliittisia linjauksia. Silti niiden yhdistyminen Lipposen asemaan eduskunnan puhemiehenä herättää väistämättä hämmennystä.
Lipponen vaatii Suomea EU:n ytimiin ja niihin pöytiin, joissa asioista päätetään. Pulmana on, että hän itse on Suomessa nyt tällaisten pöytien ulkopuolella. Hallituksen vaihdos olisi tarjonnut hänelle tilaisuuden palata päätöspöytiin. Hallituksen päätökset tehdään hallituksessa, ja siellä Lipponen ei ole. Haastattelun jälkeen on entistäkin selvempää, että viimeistään hallitusten välisen konferenssin alkaminen syksyllä tuo Suomen politiikkaan jälleen lisää paineita ja ristivetoja.
Osittain Lipponen vain sanoo tosiasioita ääneen. Hänen mukaansa EU:n presidenttiä ei kannata enää vastustaa, mutta jokaisen maan komissaarista tulee pitää kiinni. Nämä ajatukset nousevat EU:n todellisuudesta. Uusi pääministeri Matti Vanhanen pitikin jo Lipposen presidenttinäkemystä realistisena.
Poliittisestipainavin ja pisimmälle menevin näkemys Lipposen haastattelussa on puhemiehen toive, että Suomi menisi mukaan EU:n puolustusyhteistyöhön. Lisäksi hänen mukaansa liittoutumattomuus ei anna tyydyttävää vastausta edessä oleviin kysymyksiin.
Hallitus ei ole vielä kunnolla kertonut Suomen tavoitteista hvk:ssa, mutta ministerien näkemykset EU:n puolustusyhteistyöstä ovat olleet hyvin varauksellisia. Lipponen tekee palveluksen provosoimalla keskustelua käyntiin, mutta ennen muuta hän kasaa paineita oman puolueensa niskaan ja voi tosiasiallisesti jäytää hallituksen uskottavuutta.
Mitä seuraa, jos SDP:n ministerit ovat toteuttamassa toisenlaista EU-politiikkaa mitä puolueen puheenjohtaja toivoo? Esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomioja tuskin kannattaa Lipposen ajatuskulkuja. Alkukesä on Suomessa lähinnä seurattu keskustan tuskien taivalta, mutta myös SDP:ssä muhii melkoisia sisäisiä paineita.
Lipposen mukaan Suomen suhtautumisessa Yhdysvaltoihin on historiallista painolastia ja "salauskollisuutta Neuvostoliittoa kohtaan". Tämä on pitkälle venytetty tulkinta. Puhemies olisi löytänyt ajankohtaisemman vastauksen mielipidemittauksista, jotka osoittavat Yhdysvaltain suosion romahtaneen kautta maailman. Syy siihen on presidentti George W. Bushin politiikka, ei maa itsessään. Mutta mahdollisesti tämäkin heitto on suunnattu lähinnä Tuomiojaa vastaan.
paakirjoitus@kaleva.fi