Yhdysvaltain hallitus taipui kolmetoista kuukautta kestäneen sinnittelyn jälkeen alistamaan amerikkalaisten puhelinsalakuuntelun jälleen oikeuden päätettäväksi asiaksi.
New York Times paljasti joulukuussa 2005, että Valkoinen talo oli heti vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen valtuuttanut tuhansien amerikkalaisten ulkomaanpuhelujen salakuuntelun ilman lain vaatimaa oikeuden päätöstä.
Yhdysvaltain oikeusministeriö väitti tähän asti kivenkovaan, että syksyllä 2001 säädetty terrorin vastainen Patrioottilaki antoi presidentille oikeuden valtuuttaa turvallisuusviranomaiset salakuuntelemaan amerikkalaisten ulkomaanpuheluja ilman erillistä oikeuden päätöstä.
Salakuuntelun paljastumisen jälkeen amerikkalaiset oikeusoppineet varoittivat toistuvasti, että salakuuntelulla rikotaan Vietnamin sodan ja Watergate-skandaalin jälkimainingeissa vuonna 1978 säädettyä salakuuntelulakia jonka mukaan kuuntelu on sallittua vain erikoistuomioistuimen luvalla.
Oikeusoppineiden mukaan salakuuntelu on ollut vain yksi osa Bushin hallituksen tietoisesta pyrkimyksestä laajentaa presidentin valtaoikeuksia.
"Historiallisesti jokainen yritys laventaa presidentin valtaa yli kongressin on kuitenkin johtanut päinvastaiseen lopputulokseen", huomauttaa Yalen yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Harold Koh Connecticutissa.
Professori Koh on ollut yksi Bushin hallinnon laillisuusratkaisujen äänekkäimpiä kriitikoita Yhdysvalloissa.
Kohin mukaan presidentin vallan laventaminen on kuulunut erityisesti varapresidentti Cheneylle, jonka tulkinta presidentin valtaoikeuksista on lähtenyt siitä, että sota-aikana presidentti voi käytännössä määrätä kaikesta, mikä liittyy Yhdysvaltain turvallisuuteen.
Lisäksi hänellä on itsellään myös valta määritellä, mitkä asiat katsotaan kuuluviksi maan turvallisuuteen.
"Niin kauan tämä saattoi onnistua kun kongressi toimi toimeenpanovallan kumileimasimena, mutta vallanvaihto Capitol-kukkulalla on nyt aiheuttanut Valkoiselle talolle paineita ryhtyä osoittamaan yhteistyöhalua", Koh selittää hallituksen taipumista.