Olen opintojeni loppusuoralla oleva opettajaopiskelija. Opintojeni aikana olen seurannut keskustelua erityisesti kännykän käytön haasteista kouluarjessa. Kaleva uutisoi 28.10. hallituksen ehdotuksesta, jolla rajoitettaisiin voimakkaasti kännykän käyttöä koulupäivän aikana. Tavoitteena on parantaa oppilaiden keskittymistä ja vahvistaa heidän oikeuttaan turvalliseen opiskeluympäristöön.
Kännykän käytön mukanaan tuomat keskittymishaasteet eivät ole vain lapsiin ja nuoriin kohdistuva ongelma. Olen istunut monilla massaluennoilla, joilla kymmenet opiskelijat tuijottavat puhelimiaan tai muita mobiililaitteitaan, kun luennoitsija yrittää aktivoida opiskelijoitaan. Tilanne jää usein harmilliseksi yksinpuheluksi, kun opiskelijat eivät nosta katsettaan ruuduilta, minä mukaan lukien.
Huomaan usein käteni harhailevan puhelintani kohti ja tietokoneellani sivut vaihtuvat tiuhaan tahtiin, kun ehdin luennon lomassa maksaa laskut, selata nettikauppoja ja viestitellä kavereideni kanssa. Siksi aloitin uuden opiskeluvuoden alkaessa kokeilun, jossa otin luennolleni mukaan vain kynän ja vihkon. Puhelin jäi laukkuun, tietokone kotiin.
Ei varmaankaan tule suurena yllätyksenä, että pian aloin huomata positiivisia vaikutuksia. Pystyin keskittymään luennon aiheeseen, muistiinpanoja kirjoittaessa asiat jäivät paremmin muistiin ja yleinen levottomuus hävisi.
Jos vanhemmillakin ihmisillä on vaikeuksia puhelimen käytön hallinnassa, ei suinkaan voida olettaa, että lapsille ja nuorille tehtävä olisi sen helpompi. Siksi hallituksen ehdotus puhelimien käytöstä on hyvä ja tarpeellinen. Kun puhelimen käytöstä on yhteiset pelisäännöt, voi rauhassa keskittyä oppimiseen ja siihen tärkeimpään, toisen kohtaamiseen.
Niina Keväjärvi
Oulu