Lappilaisten juhlien estradivaltias Pekka Lanko eli Lanko-Pekka haluaisi herra-tittelinsä ottamisesta puhelinluetteloon mieluusti kunnian itselleen, mutta se ei olisi oikein eikä totta.
Kunnia kuuluu insinööri Uula Savirannalle, jonka esityksestä ensimmäisen oman puhelimensa lähes kolme vuosikymmentä sitten hankkinut koiranleuka ja huuliveikko innostui heti. Puhelinluettelon ainoan herran aikahan on hänen omiensa sanojensa mukaan kulunut pääasiassa siihen, että hän on antanut ihmisille väärän kuvan itsestään.
"Kaikki ne ouot soittajat ensiksi hekottava jonki aikaa, ennen ko pääsevä asiahaan", Lanko-Pekka virnuilee. "Kumma kyllä, kukhaan ei ole sanonu, että mikä he..e..n herra se sie olet, vaan kaikki on olheet myönteisiä."
Lanko-Pekan herra-titteli on pieni osa Pekan värikästä persoonaa, jonka seurassa voi tottumaton joutua ymmälleenkin. Satoja ellei tuhansiakin juontokeikkoja vuosikymmenten varrella tehneestä miehestä kun ei aina tiedä, milloin hän on tosissaan ja milloin heittää pallon vastapuolen hoksottimia koetellakseen. Ota siinä sitten selvää herrasta, joka ehtii vähätellä itsensä ennen kuin on päässyt loppuun edellisestä itsensä kehumisestakaan.
Saadakseen edes vaillinaisen kuvan Lanko-Pekasta hänen äänensä ja puhetapansa on kuultava. Leveää tornionjokilaakson murretta käyttävä herra suorastaan kimpaantuu nykyisestä suomen kielen rappiosta. Hän on antanut siitä myös palautetta. Poikansa suomen kielen opettajaa Lanko-Pekka pyysi tarkistamaan kantaansa; rakas opettaja, hyväksytyn vastapari ei ole ei-hyväksytty vaan hylätty.
Vahvan tarinaperinteen omista juuristaan Ylitornion Pessalompolosta itseensä imenyt Pekka kietoo tarinoita historiasta, ihmisistä, elämästä aina uusia ja uusia sovitellen, sepittäen ja yhdistellen.Tarua, totta ja huumoria, se jää kuulijan arvioitavaksi. Hän ei sorru kaikenmaailman stand up-koomikkojen pinnallisiin löperryksiin vaan tarjoaa tuhtia tavaraa vakavasti otettavana juontaja ja sydämellä kuhunkin tapahtumapaikkaan sovitettuna.
Pekka ei arkaile laittaa edes omaa ärrä-vikaansa estradille, jos tilanne vaatii. "Tätä kokoomuslaista kansanedustajaehdokasta ei ainakaan voi pitää rasistina, kun ohjelman esittäjänä ovat lappalainen, mustalainen ja ärrävikainen, Lanko-Pekka aloitti erään tilaisuuden - tietenkin Tornionjokilaakson murteella.
Lanko-Pekka ei kaihda irrottelua edes Lars Leevi Laestadiuksen jalanjäljillä kulkiessaankaan.
Seitsemän veljeksen katraasthan kuusi oli uskossa ja seitsemäskin horjahteli kahden vaiheilla. Silloin vanhin veljeksistä huolestui ja sanoi, että." älä sie hyvä veli uskhoon tule, kukas meile sitte puut varastaa."
Ripuas historiaa siinäkin, kun valtion maat annettiin metsähallituksen haltuun ja se aloitti vapaan puunotto-oikeuden valvonnan.
Metsätoimihenkilöiden kouluttajan tehtävistä ohitusleikkauksen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle 20 vuotta sitten jäänyt herra aloitti esiintymisensä jo 5-vuotiaana. Turtolan kirkon kiviportaista lorun keksinyt sai kompiaispussin palkaksi kuljettuaan kylänsä taloissa aikana, jolloin ihmisillä oli sodan jälkeen ilot vähissä ja siipi maassa.
Viitisenkymmentä tilaisuutta vuodessa on sellaista, joihin Lanko-Pekka valmistautuu erityisesti. Persoonallisuuksien häviämistä sureva Pekka ottaa tilan haltuunsa niin tukkilaiskisoissa, harjannostajaisissa kuin lionsin juhlissakin.
Juontoa edeltävän tarpeellisen jännityksen Lanko-Pekka on ajan hengen mukaisesti kääntänyt positiiviseksi esiintymisvireeksi.
Aikaisemmin hän livautti pikku piruiluakin juontonsa lomassa, jos tilaisuuden henki ei oikein kulkenut samaan suuntaan oman ajatuksen kanssa. Aika ja ikä ovat lisänneet ymmärrystä, että juontajan tulee olla tilaisuuden hengen nostattaja ja nimenomaan loppuosa siinä on tärkeä.
Tapio Rautavaaran, Leo Lastumäen ja Erkki Liikasen kanssa yhteistyötä tehnyt Lanko-Pekka ihailee vieläkin Veikko Vennamoa, jolla oli erinomainen lavasäteily ja draaman kaari. Sitä Lanko-Pekka on miettinyt, oliko se opeteltua vai spontaania!