Pääministeri Matti Vanhanen naulasi keskiviikkona itsensä tiukasti kiinni hallituksen työllisyystavoitteeseen. Hallituksen tekoja on tämän jälkeen syytä seurata suurennuslasin kera.
Eduskunta ja valtioneuvosto avasivat uusia uria keskiviikkona järjestämällä heti eduskunnan uuden istuntokauden alkajaisiksi ajankohtaiskeskustelun hallituksen politiikasta. Pääministerin ilmoituksen pohjalta käyty keskustelu noudattaa uuden perustuslain henkeä ja vie suomalaista parlamentarismia eteenpäin. Ennen vanhaan hallituksen lainsäädäntöaikeista kertoi eduskunnalle presidentti. Nyt sen teki oikeaoppisesti pääministeri.
Asiaan liittyi tosin pieni kauneusvirhe: ensimmäinen ohjelmakeskustelu valtiopäivien alussa järjestyi vasta neljä vuotta uuden perustuslain voimaantulon jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. On kohtuullista, että pääministeri kertoo uuden istuntokauden alussa eduskunnalle ja äänestäjille, mitä hallitus aikoo tehdä seuraavan vuoden aikana.
Pääministeri Vanhasen puhe oli kuivakas, mutta täynnä asiaa. Hallituksella on hienoja suunnitelmia ja sille voi vain toivoa menestystä niiden toteuttamisessa. Yksi asia Vanhasen puheessa sai kuitenkin kulmakarvat kohoamaan: pääministeri naulasi itsensä ja hallituksensa yhä tiukasti kiinni hallituksen työllisyystavoitteiseen, joka vaikuttaa karanneen jo nyt toivottoman tuntuisesti sen käsistä hitaan talouskasvun ja irtisanomisten takia.
Pääministeri sanoi, että on parempi punnita keinoja tavoitteen saavuttamiseksi kuin tinkiä itse tavoitteesta. Rohkeaa puhetta, mutta puhe ei auta. Tarvitaan myös tekoja. Vanhanen tyytyi enimmäkseen vain kertamaan keinoja, joista hän on puhunut ennenkin. Hän mainitsi muun muassa veronkevennykset, tulopolitiikan ja työurien pidennyksen.
Yksi kiinnostava avaus pääministeri puheeseen sentään sisältyi. Hän lupasi hallituksen tutkivan tarkkaan Euroopan unionin työllisyystyöryhmän Suomelle tekemät suositukset. Ajatus on hyvä, mutta hallituksen kannattaisi kallistaa korvaansa myös EU:n komission tuoreille näkemyksille keinoista, joita Suomessa pitäisi ottaa käyttöön suurtyöttömyyden nujertamiseksi. Niihin kuuluvat muun muassa eri alojen tuottavuuserot huomioon ottavat palkankorotukset. Jostain syystä Vanhanen ei maininnut niitä puheessaan.
Se on pahaenteistä. Ellei hallitus ota kaikkia keinoja käyttöön taistelussa työttömyyttä vastaan, sadantuhannen työpaikan lisäys jää pelkäksi haaveeksi ja hallitus syö omaa uskottavuuttaan.
Vanhasen hallituksen siistiin julkisivuun tuli pieni lommo, kun SDP:n eduskuntaryhmän johtaja Jouni Backman esitti voimakkaan vaatimuksen vahvasta EU-politiikasta. Jokainen tajusi, että lausunto oli suunnattu pääministerin lehtihaastattelussa esittämiä ajatuksia vastaan. Backman korosti, ettemme voi tarkastella EU:ta ikään kuin ulkopuolisina. SDP:n mielestä Suomen on oltava tiukasti EU:n sisällä, "keskellä tupaa eikä ovella tai porstuassa epävarmana pälyilemässä".
SDP:llä on Backmanin mukaan Vanhasta varovaisempi linja veronkevennyksiin. Vanhanen toisti taas kantansa, että lisäkevennyksiä on syytä arvioida jo ensi kuussa. Tällaiset erimielisyydet kuuluvat kuitenkin kuvaan, eikä niiden merkitystä kannata liioitella. Isot hallituspuolueet vain nostavat omaa profiiliaan ennen todellisia koitoksia.