Saranskin suomalais-ugrilainen tapaaminen jätti ristiriitaisen maun. Vasta jälkikäteen nähdään, oliko kyseessä vain kulissi vai aito vastuun otto vähemmistökulttuureista.
Mordvan pääkaupungissa Saranskissa Venäjällä nähtiin torstaina hyvin poikkeuksellinen ja sellaisena historiaan jäävä tapaaminen. Venäjän presidentti Vladimir Putin oli kutsunut Suomen ja Unkarin ylintä johtoa keskelle suomalais-ugrilaisten kansojen festivaalia.
Viron johdon olisi tietysti ollut hyvä olla tässä joukossa mukana, mutta Viron ja Venäjän suhteiden nykyinen jääkausi teki sen poliittisesti mahdottomaksi. Samalla on hyvä huomata, ettei tässä ollut estetty kenenkään tuloa mihinkään. Kysymyksessä oli puhtaasti Venäjän valtion järjestämä tilaisuus, ja isännillä on oikeus valikoida kutsuttavat vieraansa.
Tilanne saattaa olla toinen ensi vuonna, jolloin Hanti-Mansissa Uralin itäpuolella pidetään suomalais-ugrilaisten kansojen neljän vuoden välein toistuva maailmankonferenssi. Sellaiseen pitää olla pääsy myös Viron johdolla, jos se niin tahtoo.
On kaiken kaikkiaan aiheellista pitää mielessä, ettei Saranskin suomalais-ugrilainen festivaali edustanut näiden kansojen omaa aloitteellisuutta. Tapahtuman ulospäin jättämässä vaikutelmassa on paljon kulissin makua, ja kulissien rakenteluhan Venäjällä on taidettu aina ruhtinas Potemkinin ajoista asti.
Samalla on nähtävillä, että kielivähemmistöt Venäjän sisällä saattoivat saada paljon selkänojaa itselleen presidentti Putinin sanoista Saranskissa.
Putin muun muassa tuki kaksikielisyyttä, vähemmistökielten esiintymistä tiedotusvälineissä, kouluopetusta, vähemmistökielisten kirjailijoiden tukemista ja niin edelleen. Samalla hän ilmoitti, ettei näille kielille voi olla mitään poliittisia esteitä - kunhan Putinin mukaan ei luoda senkaltaista tilannetta, joka on olemassa Euroopan unionissa. Venäjällä se kun johtaisi hänestä kaaokseen.
Tällä Putin nähtävästi tarkoitti, että Venäjän kansalaisten on joka tapauksessa osattava venäjää. Jos sen ohella aidosti kyetään luomaan kaksikielisyyttä ja elvyttämään kansallisia vähemmistökulttuureita, on otettu selvä askel eteenpäin nykyisestä tilanteesta. Putinin sanat on otettava todesta, mutta niiden olisi muututtava myös käytännöksi.
Putinin mukaan olisi tutkittava joitakin neuvostoajan kokemuksia. Tässäkin kuulijalle jää valinnanvaraa siinä, mitä kokemuksia valitaan. Puhutaanko Stalinin ajasta, jolloin vähemmistöt jyrättiin julmalla kädellä - vai puhutaanko neuvostovallan alkuajoista, jolloin kansallisilla kulttuureilla oli hetken aikaa historiallisesti katsoen poikkeuksellisen paljon elintilaa.
Presidentti Putin ilmoitti, että etnisten ryhmien psykologisen hyvinvoinnin tunne on Venäjän vakauden kannalta yksi kriittisistä tekijöistä. Putinin suosio Venäjällä on sen verran korkealla, että tämäntapaiset puheet saattavat auttaa vähemmistökulttuurien rakentajien työtä. Eri asia sitten on, kuinka niitä alueilla tulkitaan. Tilanne eri puolilla Venäjää on pitkälti kiinni aluejohtajien asenteesta, ja esimerkiksi Mari-Elissä se on tiennyt ongelmia.
Venäjän johdon puheet Saranskissa olisivat voineet olla paljon tylympiä, eikä mikään sinänsä edes pakottanut järjestämään koko tapaamista. Ratkaisevaa on, mitä tästä eteenpäin tapahtuu. Seurantavastuu kuuluu nyt myös presidentti Haloselle. Hän toivoi jälleennäkemistä Hanti-Mansin konferenssissa ensi vuonna. Jos vähemmistökulttuurien hiljainen rapautuminen halutaan kääntää niiden vahvistumiseksi, silloin pitäisi jo merkkejä alkaa olla näkyvillä.