Kuun vaihteessa pidetty teollisuusmaiden OECD-järjestön ministerikokous pohti monenkeskisen yhteistyön vahvistamista ja uudistamista. Avatessaan kokousta Ranskan presidentti Emmanuel Macron vertasi monenkeskistä yhteistyötä moniääniseen kuorolauluun, jossa yhteiseen sitoutuminen on vaikuttavan lopputuloksen edellytys.
Vaikka toisen maailmansodan jälkeen kehitetty monenkeskinen yhteistyö on merkittävällä tavalla torjunut konflikteja ja köyhyyttä sekä edistänyt ihmisoikeuksia, koulutusta, terveyttä ja taloudellista kehitystä, monenkeskisen yhteistyön tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys.
Globaali turvallisuus liittyy maailmanlaajuiseen kestämättömään kehitykseen. Vaikka käynnissä olevat sodat ja konfliktit saataisiin välittömästi loppumaan, ei se poistaisi paineita muuttoliikkeisiin. Niitä lisää myös ilmastonmuutoksen eteneminen, kun muun muassa aavikoituminen ja merenpinnan nousu pakottavat ihmisiä hakeutumaan pois elinkelvottomiksi käyviltä kotiseuduiltaan.
Maailman ympäristöpäivänä (5.6.) saimme iloita siitä, että ehkä parhaiten on tiedostettu ilmastonmuutoksen ja muiden ekologisesta kestämättömyydestä kertovien seurausten merkitys. Tarvitaan kuitenkin toimia Pariisin ilmastosopimuksen turvaamiseksi ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanon edistämiseksi.
Kestämätön kehitys on uhka turvallisuudelle
Talouden kestämättömyyden torjunta tarkoittaa yhtäältä sopeutumista olosuhteisiin, joissa talouskasvun näkymät ovat pysyvästi hidastuneet, ja toisaalta tarvetta puuttua riittämättömästi säädeltyjen markkinoiden ja finanssitoimintojen kriisialttiuteen. Kansainväliset järjestöt ovat yksimielisiä siitä, että kansainvälinen veronkierto ja verokilpailu ovat yksi globaalin talouden suurimpia ongelmia.
Kansainvälisen valuuttarahaston tutkimuksen mukaan alle 13 prosentin kokonaisveroaste eli verotuottojen suhde bruttokansantuotteeseen estää hyvinvoinnin ja talouden kehittymistä. OECD suosittaa erityisesti etelän kehittyviä maita kohottamaan kokonaisveroastettaan: ulkomaisten yritysten verotuksen tehostaminen on avainasemassa.
Sosiaalinen kestämättömyys näkyy eriarvoisuuden maailmanlaajuisena kasvuna. Oxfamin laskelman mukaan kahdeksan rikkainta ihmistä maailmassa omistaa yhtä paljon varallisuutta kuin varattomin puolikas koko maapallon väestöstä eli 3,7 miljardia ihmistä. Sosiaalisen kestämättömyyden muodot ovat myös kuin räjähdysherkkä ruutitynnyri, joka voi johtaa arvaamattomiin kriiseihin ja konflikteihin.
Kestämätön kehitys on jatkuessaan kaikissa muodoissaan kärjistyvä uhka turvallisuudelle.
Kultarannassakin hyvä keskustella asiasta
Meidän on tärkeä pitää esillä Pariisin ilmastosopimuksen ja kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella voimme olla aktiivisia hyödyntämään erilaisia kumppanuuksia, kuten EU:n, Kiinan ja Kanadan yhteistyöfoorumia.
Suomi voi vauhdittaa veropohjan rapautumista ehkäisevän monenkeskisen sopimuksen ratifiointia ja toimeenpanoa.
Suomen tulee olla etujoukoissa mukana kehittämässä yritysvastuuta koskevaa sääntelyä ja vaikuttaa siihen, että seurantarakenteisiin liitettäisiin valitusmekanismi. Sitova ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite tukisi myös suomalaisen työn kilpailukykyä suhteessa työoloja polkeviin maihin.
Myös investointien monenkeskistä sääntelyä ja riitojenratkaisumekanismin uudistamista on syytä tarkastella G20-maiden ehdotuksen mukaisesti.
Suomi ja suomalaiset ovat perinteisesti tukeneet monenkeskistä yhteistyötä. Miksi näin? Kymmenen vuoden takaisella Suomen vierailullaan OECD:n pääsihteeri Angel Gurria kertoi vastaavansa tämän kysymyksen esittäjille, että "se kuuluu heidän luontoonsa."
Meidän on toteutettava "monenkeskistä luontoamme" aktiivisesti käytännön teoilla kansainvälisillä foorumeilla. Sen olisi luontevaa näkyä myös Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella ensi vuoden jälkipuoliskolla. Maailman johtavien valtioiden sitoutuminen monenkeskiseen yhteistyöhön horjuu, mikä on erittäin valitettavaa tänä aikana, jolloin kestävä kehitys on yksi ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä.
On hyvä, että asiasta keskustellaan myös eduskunnan ja Kultarannan ajankohtaisissa keskusteluissa. Kyse on samaan aikaan sekä pienen maamme ja sen tulevien sukupolvien edusta että koko ihmiskunnan yhteisestä kohtalosta.
Kirjoittaja on sdp:n kansanedustaja.