Uusi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kyösti Oikarinen on isoksi mieheksi harvinaisen nopea. Kun nuija kopsahti pöytään viime maanantai-iltana, komeili jo tiistaina aamupäivällä professorin kotisivulla, että hän on valtuuston puheenjohtaja.
Kaupungin tuore keulamies herättää ristiriitaisia tunteita. Vähäinen kuntakokemus
- vain kaksi ja puoli vuotta kulttuurilautakunnan puheenjohtajana, rivivaltuutettuna ja kaupunginhallituksen varajäsenenä - epäilyttää.
Oikarisen kokoustekniikka vaatii vielä paljon harjoittelemista, eikä hän suinkaan ole kulttuurilautakunnan puheenjohtajana edes törmännyt pahimpiin kiistoihin ja konnankoukkuihin. Monet vastustajat odottavat uteliaana, miten uusi mies selviytyy.
Omienkin joukoissa tunnustetaan, että puheenjohtaja tarvitsee aikaa kasvamiseen.
Eteen tulee kuntaliitoksia, Paras-hanketta, energiapolitiikkaa ja monen monta muuta kiperää kysymystä. Oikarisen kulttuurilautakunta ei ole pahemmin tyrinyt - ellei muistella teatterinjohtajan värväysmatkaa Tampereen teatterikesään. Kuinka moni niistä, joita ei tehtävään kosittu, jätti tuon matkan jälkeen virkaa hakematta?
Osa luottaa Oikariseen kuin betoniin: Kyösti onnistuu varmasti. Sen todistaa jo miehen uraputki kaksine väitöskirjoineen.
Uudella puheenjohtajalla on kovat paineet Oulun värittömän ja hajuttoman keskustan johtotähtenä. Samalla avautuu mahdollisuus eduskuntapaikkaan, jonka tavoittelussa Oikarinen on jo kahdesti kokenut karvaan tappion. Keväällä Oikarinen ehti jo ilmoittaa, ettei hän enää pyri Arkadianmäelle. Nyt mies ottaa varovasti sanojaan takaisin.
Vaikka Oikarisen viime eduskuntavaalien 3 500 äänen saalis ei ollut kehuttava, olivat puheenjohtajan paikan kilpailijat vähissä. Kunnallisvaalien keskustalainen ääniharava, kisan päävastustaja Riikka Moilanen-Savolainen putosi niukasti ja katkerasti Arkadianmäeltä. Kari Myllyniemi taas ei päässyt keskustan maakunnan miesten joukkoon edes edustajaehdokkaaksi.
Oikarinen on taitava poliitikko, ja hän on välttänyt sisäiset klikit. Hänen luonnehditaan olevan keskustan keskustassa, ehkä mielellään vähän siitä liberaaliin suuntaan.
Kyösti Oikarinen on viimeisen päälle herrasmies, symppis, fiksu, miellyttävä ja oppivainen. Hänet tunnetaan diplomaattisena, rakentavana ja neuvottelukykyisenä.
Monet haluaisivat nähdä puheenjohtajassa enemmän särmää ja omaa tahtoa. Aika näyttää, tuleeko Oikarisesta asiajohtaja, jonka puoleen päät kääntyvät pulmatilanteissa. Vai tyytyykö mies olemaan pelkkä valtuuston kokouksien puheenjohtaja.
Oikarinen on uudenlainen poliitikko, joka jopa uskaltaa sanoa, että ei tunne jotain asiaa. Hän on valmis kuuntelemaan aidosti ja myös tarkistamaan käsityksiään.
Muhoksen Kylmälänkylän poika on helposti lähestyttävä, mutta myös etäinen. Isossa miehessä asuu pieni maalaispoika, jolle perikunnan paikka ja suku ovat elintärkeitä.
Kunnallispolitiikka on sukuvika, vaikka Kyösti tuli tosissaan siihen mukaan vasta vanhoilla päivillään. Hänen edesmennyt Veikko-veljensä oli Kempeleen kunnanjohtajana ennen Kari Ahokasta. Sisar Raili Klaavu on Raahen kaupunginhallituksessa. Keskustalaisia kaikki.
Oikarinen rentoutuu musiikin avulla. Hän on iskelmien ystävä, mutta laajaan kokoelmaansa hän on kerännyt kaikenlaista musiikkia, myös sinfonioita. Hän käy usein teatterissa, elokuvissa ja konserteissa.
Soitin tai pensseli ei istu Oikarisen käteen, mutta kynä kyllä. Hän on julkaissut vaalikirjan lisäksi omakustannuskirjan, matkakirjan Kuwaitista. Maa tuli tutuksi parin vuoden työkomennuksella.
Eikä syksy ole mitään ilman marjoja. Makoisimmilta maistuvat Kylmälänkylän ja Pelson soiden hillat.
Järjestöt ja politiikka ovat kuitenkin loppujen lopuksi ne, jotka saavat miehen innostumaan. Ne ovat imaisseet hänet. Kokonaan.